sunnuntai 22. maaliskuuta 2026

Sunnuntairetki

Kirjastoon piti viedä lainoja, ei nyt tule oikein luettua. Halusin ostaa myös jogurtin, jostain syystä se oli jäänyt ostamatta, tai sitten olen syönyt sitä tavallista enemmän, vähissä oli. Halusin myös tietää onko lähimetsän ympäri menevä metsäpolku jo sulana, pääseekö jo pyörällä. Tai se mitenkään lähellä ole, mutta lähin. Toki lähempänä on pikkuruinen pläntti, mutta se on niin pieni, että pitää olla läsnä kokoajan, muuten sen läpi voi mennä ajattelematta. Tai siis jos on ihan ajatuksissaan. 

Aamulla olin vain todella väsynyt, mieli oli valmis matkaan, mutta keho pisti hiukan hanttiin. Oli ihan pakko tehdä pikkuruinen kupillinen kahvia. Piristi sen verran, että pääsin ulko-ovesta ulos ja pyörän päälle. Sitten taas vähän mietitytti, entä jos ei vaan haluu! Sinnikkäästi vain poljin menemään. 


Vähän mietitytti mennä tähän kirjastoon, kun en ole siellä käynyt Omilla ajoilla sen jälkeen kun muutti takaisin entiselle paikalle. Nyt on taas vähän syrjässä ja alue on levoton aina. Sisällä oli sama vastarannankiiskiukko kuin entiselläkin paikalla, asuuko se siellä? Onneksi tämä, vaikka onkin ärsyttävä, ei siedä huonosti käyttäytyviä ihmisiä ja isona tyyppinä kukaan ei pistä vastaan. Eli siinä mielessä turvallinen olo 😏. Maltoin tutkia ilmaishyllyäkin ja yksi kirja lähti mukaani. Kaupasta löytyi jogurtin lisäksi illaksi valmisruoka, vähän sellainen olo, että illallakin voi olla väsy. 

Kiersin lähimetsän ja tulin siihen tulokseen, että pitäydyn vielä viikon vain pyöräteillä. Yhtä polkua seurasin taluttaen pyörää, mutta kun tien ylityksen jälkeen polku näytti olevan ihan jäätikön peitossa, siirryin pyörätielle. 

Kaikenlaisia lintuja kuului puissa ilmoittelevan reviireitään. Harakat ja varikset nahistelivat korkeiden puiden latvoissa. Miten ne harakat pysyvätkin niin puhtaan valkoisina? Hauska kuulla taas niiden ääntä, tykkään 😊 . Leivosenkin taisin kuulla! Pari korppiakin jutteli hirveän korkealla taivaalla. Tai perässä lentävä tuntui huutavan, että älä lennä niin nopeasti, odota! Mistä minä osaisin ostaa ne kiikarit vihdoin ja viimein 😔!

Takaisin tullessa olin ihan poikki vaikka poljin vain n. 12 km. Siihenkin meni mittarin mukaan tunti, eli aika hitaasti kuljin. Nytkin vähän vilututtaa ja niiskututtaa. Tänä talvena on usein ollut näitä ihan kuin flunssa tulossa, muttei kuitenkaan tule. Jos keittäisi kupposen kuumaa teetä ja nuokkuisi hieman jonkun vällyn alla 🥱.

perjantai 20. maaliskuuta 2026

Pyöräily 💖

Oi, että olikin mukava taas mennä viilettää! Kävin pitkän reissun. Taisin viimeksi tehdä tuon lenkin ennen lunta. Kilometrejä tuli kivasti, n. 26. Puolessa välissä kävin keittolounaalla kevätpäiväntasauksen kunniaksi. Ostin samalla lempileipääni ja kahvin kun olivat tarjouksessa. Naapurista ostin nappikuulokkeet, sellaiset nauhalliset. 

Olipa kuulokevalikoima suurentunut! Piti oikein ajatuksella tutkia pikkuruisia tekstejä, että osasi ostaa oikeat. Noita vanhoja malleja ei ole enää paljoa tarjolla. Kotona sitten kokeilin ja pärskähti muutama ärränpää, ääni tuli kuin jostain peltitölkistä! Jostain aivojen sopukoista yritti tulla jotain deja vu -muistoa... tämä on koettu ennenkin. Mikäs juttu tämä olikaan... pinnistä muisti, pinnistä 😣!

Ah, syynä oli kun nämä ovat mikilliset. Joku mp3-soittimen liitinjuttusysteemiongelmapongelma... Eli, eikun teippaamaan johdosta mikkipainike pohjaan ja avot, musiikki raikaa kuin ennenkin. Oijoi, Mando diao vyöryi suoraan korviin, ja kovalla, kuten se pitääkin aina kuunnella. Tavallisesti en tällaisesta musiikista niin välitä, mutta miehen äänestä pidän. Ja rytmi, se iskee heti lantioon ja peppu alkaa viuhtoa ees taas 🎶.

Nuoruudestani en oikeastaan kaipaa muuta kuin discoissa ja yökerhoissa vietettyä aikaa, kun pääsisi taas tanssimaan... koko ilta, ja tauotta, juominen ei kiinnostanut tippaakaan kun musiikki oli sopivaa.