Kävin eilen pitkällä pyöräilyreissulla. Olin viikolla päättänyt perjantaina mennä metsään, kun tämä ihana luonnon herääminen kestää vain muutaman päivän, mutta torstaina kauppaan polkiessa puuskutin kummallisesti. Ehkä on keuhkot täynnänsä pölyä. Mietin kyllä Norkko.fi sivulla olevia kookoo-merkkejäkin. Olen niin paljon ollut yksinäni viimeiset päivät, että tällainen introverttikin näemmä kaipaa jo ihmisiä ympärilleen, joten päädyin pohtimaan muuta ulkoilukeinoa.
Polkaisin sitten perjantaina ihan kaupungin pääkirjastoon. Ihmeellisen hiljainen oli, tavallisesti se on täynnä "opiskelijoita" (enimmäkseen juttelevat keskenään...). No, ihan kiva oli saada rauhassa lukea lehtiä ja sain jopa ikkunapaikankin. Olen kaikessa piheydessänikin päättänyt, että edes kerran kuussa saan käydä jossain keittolounaalla (10€) tai pullakahveella. Olen nyt ollut niin paljon yksinäni, että olen, peijakas, alkanut taas punastelemaan jos puhelen jollekin tai joku yllättäen minulle. Yksikin mies kysyi jotain kun oltiin samalla hyllyllä, minä siinä hehkumaan sitten aloin. PRKL! Luulin, että olen päässyt tuosta vitsauksesta jo eroon. Ehkä pitäisi lopettaa tämä jatkuva itsensä nälviminen ja huonontaminen. Jossakin luki jotenkin näin, nyt sen sisäistän enemmän:
Kukaan ei voi painaa meitä alas, ellemme itse ole painaneet itseämme alas.
Joten lukuhetken jälkeen poljin lempikahvilaani. Sekin oli yllättäen melkein tyhjä. Hei, ei tämä näin pitänyt mennä! Rauhassa nautin herkkuni, jälleen jipii ikkunapaikalla. Lounasaikaan alkoi sisään virrata ihmisiä, joten lähdin ulos. Virtaa oli, joten lähdin kiertämään vähän kauempaa kun kaupassa piti käydä, cittarissa oli pesuaineet tarjouksessa. Poljinkin sitten kauimmaiseen cittariin, oli niin hieno ilma!
Olen saanut vietyä kirpparille tavaroita ja olen ollut siihen aika tyytyväinen. Eilen sitten jostain kumman syystä ostin itselleni pari astiaa. Olivat niin ihanan väriset, samaa sävyä kuin aikaisemmin hankitut lasiastiani. Maksoivat alle 8 euroa yhteensä. Voi kamala mikä morkkis tuli illalla, yöllä ja aamullakin vielä vaivasi. Varmaan osasyynä oli myös väsymys, poljin kuitenkin 28 km, aika hiljakseen tosin. Vatsakin oli taas sekaisin kun söin sokeripitoisia ja join kahvia.
Tänä aamuna sitten kuuklasin astiat. Jee, on tehty kierrätyslasista! Ei jee, ei voi laittaa mikroon. Syy miksi vähän kuin ostin, oli että voin laittaa pari muuta astiaa kirppikselle, kun en pidä niiden väristä. Mutta toisaalta, en oikein uskalla näitäkään vanhojakaan laittaa mikroon...
Ennen 1980-lukua valmistetuissa värikkäissä laseissa (esimerkiksi antiikkisessa värillisessä lasissa tai prässilasissa) saattaa esiintyä lyijyä tai muita raskasmetalleja väriaineina.
Keramiikan, kuten saviastioiden ja kivitavaran, pinnalla käytettävä lasite toimii sulana levitettynä suojana. Erityisesti vanhoissa ja ulkomaisissa astioissa lasite on usein lyijypohjaista.
Minulla oli kaikista huonoimpaan itsetuntoaikaan joku ruskean värin buumi. Mahdollisimman taustaan sulautuva tarve, "älä näe minua, olen osa tapettia, maastoa...". Ilmeisesti olen palautumassa taas "elävien" kirjoihin, kun olen alkanut kaivata taas väriä elämääni. Tuskaisaa olikin kun noita astioita kuuklatessa selvisi, että tätä sarjaa on kaikenlaisissa ihanissa lasiväreissä 😍 https://www.nordicnest.fi/tuotemerkit/bitz/kusintha/ . Ja tietenkin alennuksessakin. Ja hyväntekeväisyystuote, osa rahoista menee Afrikkaan. Minen kestä 😭.
Tänään on onneksi pilvinen päivä, maltan pysyä sisällä. Nukuin viime yön todella levottomasti. Olisin halunnut virittää jonkinlaiset pimennysverhot myös olkkariin, mutta jalat ei nyt jaksa kiikkuilla tuoleilla tai tikkailla. Tupluureja yritin aamupäivällä, mutta siihenkin olo liian levoton. Pitänee illalla syödä jotain kalaa, että vähän alkaisi nuokkua jo illalla. Ehkä pieni troppi likööriä jäiden kera rauhoittaisi mielen. Huomen aamulla olisi kiva käydä nuuhkuttelemassa puhdasta pikkuvihertävää luontoa 🤩. Nyt yritän taas tupluureja, ajatus pätkii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki käynnistäsi 💭