Luonto puhkeaa kukkaan

Oliko minulla joku blogi jossakin... Loppunut vähän tämän kirjoittamisen motiivi.... Ulkona on nyt ihanan tuoksuista. Tuo koivujen pikkuruisten lehtien tuoksu on niin huumaava!  Varsinkin nyt kun on taas satanu, tuoksuu ulkona niin ihanalle, että tekisi mieli pitää ikkunaa auki koko ajan. Nyt varsinkin kun on sunnuntai ja liikennettä ei ole paljoa.

Tuometkin saaneet kukat pukattua esiin. Ennen en pitänyt tuomen tuoksusta, mutta nyt jostain syystä viehättää paljon, vaikka limakalvot riekaleina ovatkin. Ja ovathan ne kauniitakin.

Ihan muutamassa päivässä on luonto työntänyt kaiken piilossa pitämänsä esiin. On voikukkaa ja kaikkea muutakin kukkaa. Pääskysiä olen nähnyt kolmen lajisia, joutsenia, västäräkkejä ja paljon vesilintuja, joita en osaa nimetä. Joka paikassa jossa on vähänkin enemmän puita, on melkoinen konsertti! Nautitaan kun sitä vielä kuuluu. Poikasten tullessa on hiljaisempaa.

Kevät on kyllä niin ihanaa aikaa. Olen malttanut nyt ulkoillakin kun sisällä on aika lämmintä jo. Parvekkeellakin + 40 , huh huh! Onkin ollut hiukan mietinnän paikka ulos lähtiessä, että mitä panna päälle? 

Maanantaimaailmassa

Huonosti yhä nukuin, tosin alkuyön paremmin. Aamuyöllä heräsin taas kun alavatsaa polttaa. Jos olisin kymmenisen vuotta nuorempi sanoisin, että menkat tulossa, mutta nytpä ei, jotain muuta on. No, näillä mennään.

Mieli rauhoittui, suorastaan pysähtyi, eilen illalla kun jäin tuijottamaan  japanilaista animea. Oli taas niin kaunis, että nyyhkyttää piti useamman kerran. Olisipa virtuaalilasit... Tosin nyt jo ihan unohduin paikalleen tuijottamaan, muu maailma katosi täysin. Virtuaalilaseilla katsoessa saattaisi olla vaikeuksia tulla moisesta maailmasta pois... tuskin haluaisin ollenkaan. Ymmärrän täysin nuoria jotka katoavat näihin animemaailmoihin. 

Leffan voi katsoa Areenasta, Belle: https://areena.yle.fi/1-62149369

Ujo teinityttö Suzu löytää rohkeutensa virtuaalimaailmassa, jossa hän esiintyy suosittuna laulajana Bellena. Kaunis animaatio yhdistää kaunotar ja hirviö -tarinaa moderniin teknologiaan, tutkien identiteetin ja todellisuuden teemoja. Visuaalisesti häikäisevä ja tunteisiin vetoava seikkailu kaikenikäisille.

Kaikki pois! Syö suoraan puusta, maasta ja juo lähteestä

Ihastelin eilen noita perjantaina ostamia astioita, että ovatkin melkein samaa sävyä kuin lapsuuden kodistani saadut kipot! Mietin siinä, että jos ne ovat kierrätyslasista, ovatko ne kuitenkin suht uudesta kierrätyslasista tehdyt sitten? Ettei niistä vanhoista, sillä eikö niissä ole niitä raskasmetalleja? No, tuskin hakevat kirppareilta vanhoja laseja murskattavaksi 😏.

Mietin kuinka vanhoja nuo vanhat kipponi ovat? Ehkä 60 - 70- luvulta. Hmm... lähes kaikki astiani ovat, ainakin jostain lapsuudestani. Lautasia on äitini kotoakin, vanhaa Arabiaa. Onko minulla uusia astioita ollenkaan? Laitoin omat astiani pääosin kirppareille kun äitini kuoli. Tähän muuttaessa muutenkin poistin paljon omia tavaroita. 

Jotenkin jäi vaivaamaan nuo eiliset lauseet jotka löysin... Harrastin aikoinaan savenvalamista ja silloin opettaja sanoi, että nämä meidän tekemät jutut eivät sitten sovi kuin koristeeksi, käyttämissämme lasitteissa on paljon myrkkyjä. Pistin sitten tekoälyn uudestaan töihin: 

Voinko käyttää vanhoja valkoisia ruokalautasia?

Vanhoja valkoisia ruokalautasia voi yleensä käyttää satunnaisesti, mutta niiden jatkuvaa jokapäiväistä käyttöä ei suositella. Vaikka lautasissa ei olisi värikkäitä kuvioita, niiden lasite voi silti sisältää ja luovuttaa ruokaan terveydelle haitallista lyijyä. 

• Ennen vuotta 1970 valmistetuissa keraamisissa astioissa ei säännelty lyijyn liukoisuutta yhtä tiukasti kuin nykyään. 
• Älä käytä lautasia, joiden pinta on naarmuuntunut, haljennut tai lasite on kulunut puhki. Rikkinäinen pinta edistää raskasmetallien liukenemista ruokaan.
• Erityisesti happamat ruoat (kuten tomaatti, sitrushedelmät, etikkaiset ruoat) ja kuumuus liuottavat metalleja herkemmin.
• Säästä vanhat arvoastiat vain satunnaiseen juhlakäyttöön tai koristeeksi.
• Älä käytä vanhoja astioita mikroaaltouunissa tai astianpesukoneessa.
• Älä tarjoile niistä ruokaa lapsille tai raskaana oleville, sillä lyijy on erityisen haitallista kehittyvälle elimistölle. 
• Älä käytä niitä ruoan pitkäaikaiseen säilytykseen.

Kuinka vanhoja astioita on turvallista käyttää? 

 

Jokapäiväisessä arjen käytössä täysin turvallisina pidetään astioita, jotka ovat alle 30 vuotta vanhoja. Ruokaviraston ohjeistuksen mukaan tätä vanhempia vintage- ja perintöastioita tulisi käyttää vain satunnaisesti juhlakäytössä. Turvallisuusrajat määräytyvät astian iän, materiaalin ja valmistusaikakauden säädösten mukaan: 

  

• Uudet ja alle 30 vuotta vanhat astiat (noin 1995 eteenpäin) ovat täysin turvallisia. Valmistusta ja raskasmetallien (lyijy ja kadmium) liukoisuutta valvotaan Euroopan unionin lainsäädännöllä erittäin tiukasti.
• 1970–1990-lukujen astiat, käytä varoen. Sääntely tiukentui Suomessa ja Euroopassa 1970-luvun aikana. Tästä huolimatta joistakin tämän aikakauden suosituista sarjoista (esim. tietyt Arabian värikkäät kuvioinnit) on testeissä irronnut suositukset ylittäviä määriä metalleja.
• Ennen 1970-lukua valmistettuja astioita ei suositella arki- eikä ruokakäyttöön. Lasitteissa käytettiin yleisesti lyijyä. Laboratoriotesteissä vanhoista keraamisista kupeista on mitattu jopa satoja kertoja sallitut raja-arvot ylittäviä lyijypitoisuuksia.

Sillä lailla. Katselin uudestaan astiakaappiani ja löysin kaksi tällä vuosituhannella valmistettua astiaa... Panikoiduin sitten kun aterimetkin ovat vanhoja! Huh, onneksi tavalliset teräslusikat yms. eivät ole niin vaarallisia. Kaksiosaiset aterimet voivat olla, niiden liitososassa voi olla jotain lyijyjuttua yms. Puuh, ei jaksa miettiä enempää.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että osa valkoisista Arabian lautasista lähtee kiertoon, en ole pitänyt niistä koskaan. Valkoinen ei ole värini. Olen tuskaillut niiden kanssa nyt vuosia, mutta kun ovat "perintöastioita", olen ne säilyttänyt. Mutta kai minun terveys on tärkeämpi? Ntäh? Muutaman säilytän. Niitä voi tosiaan vielä sillon tällöin käyttää ja esim. tarjoiluun sopivat vielä. Eli leipää, pullaa yms. kuivaa. 

Ihan mielellään ostaisin pari uutta keittolautasta. Harmi vain kun halvimmat ovat myös valkoisia. Merkkiastioihin ei ole varaa, ehkä eniten maksaisin 10 € per lautanen. Kirppisastiat saavat nyt jäädä ostamatta. Ellei nyt ihan varma ole, että on valmistettu 1992-1995 jälkeen. 

Puuh, olen kyllä nyt aika väsynyt, kun nukkunut taas huonosti pari yötä. Asioita pitää vielä pohtia. Suolisto on taas sekaisin, vaikken niin paljoa kahvia ja sokeria ole nauttinutkaan. Jos lopettaisi syömisen vaikka viikoksi?

Ei pysytty kuosissa taaskaan

Kävin eilen pitkällä pyöräilyreissulla. Olin viikolla päättänyt perjantaina mennä metsään, kun tämä ihana luonnon herääminen kestää vain muutaman päivän, mutta torstaina kauppaan polkiessa puuskutin kummallisesti. Ehkä on keuhkot täynnänsä pölyä. Mietin kyllä Norkko.fi sivulla olevia kookoo-merkkejäkin. Olen niin paljon ollut yksinäni viimeiset päivät, että tällainen introverttikin näemmä kaipaa jo ihmisiä ympärilleen, joten päädyin pohtimaan muuta ulkoilukeinoa.

Polkaisin sitten perjantaina ihan kaupungin pääkirjastoon. Ihmeellisen hiljainen oli, tavallisesti se on täynnä "opiskelijoita" (enimmäkseen juttelevat keskenään...). No, ihan kiva oli saada rauhassa lukea lehtiä ja sain jopa ikkunapaikankin. Olen kaikessa piheydessänikin päättänyt, että edes kerran kuussa saan käydä jossain keittolounaalla (10€) tai pullakahveella. Olen nyt ollut niin paljon yksinäni, että olen, peijakas, alkanut taas punastelemaan jos puhelen jollekin tai joku yllättäen minulle. Yksikin mies kysyi jotain kun oltiin samalla hyllyllä, minä siinä hehkumaan sitten aloin. PRKL! Luulin, että olen päässyt tuosta vitsauksesta jo eroon. Ehkä pitäisi lopettaa tämä jatkuva itsensä nälviminen ja huonontaminen. Jossakin luki jotenkin näin, nyt sen sisäistän enemmän:

Kukaan ei voi painaa meitä alas, ellemme itse ole painaneet itseämme alas.

Joten lukuhetken jälkeen poljin lempikahvilaani. Sekin oli yllättäen melkein tyhjä. Hei, ei tämä näin pitänyt mennä! Rauhassa nautin herkkuni, jälleen jipii ikkunapaikalla. Lounasaikaan alkoi sisään virrata ihmisiä, joten lähdin ulos. Virtaa oli, joten lähdin kiertämään vähän kauempaa kun kaupassa piti käydä, cittarissa oli pesuaineet tarjouksessa. Poljinkin sitten kauimmaiseen cittariin, oli niin hieno ilma!

Olen saanut vietyä kirpparille tavaroita ja olen ollut siihen aika tyytyväinen. Eilen sitten jostain kumman syystä ostin itselleni pari astiaa. Olivat niin ihanan väriset, samaa sävyä kuin aikaisemmin hankitut lasiastiani. Maksoivat alle 8 euroa yhteensä. Voi kamala mikä morkkis tuli illalla, yöllä ja aamullakin vielä vaivasi. Varmaan osasyynä oli myös väsymys, poljin kuitenkin 28 km, aika hiljakseen tosin. Vatsakin oli taas sekaisin kun söin sokeripitoisia ja join kahvia. 

Tänä aamuna sitten kuuklasin astiat. Jee, on tehty kierrätyslasista! Ei jee, ei voi laittaa mikroon. Syy miksi vähän kuin ostin, oli että voin laittaa pari muuta astiaa kirppikselle, kun en pidä niiden väristä. Mutta toisaalta, en oikein uskalla näitäkään vanhojakaan laittaa mikroon... 

Ennen 1980-lukua valmistetuissa värikkäissä laseissa (esimerkiksi antiikkisessa värillisessä lasissa tai prässilasissa) saattaa esiintyä lyijyä tai muita raskasmetalleja väriaineina.

Keramiikan, kuten saviastioiden ja kivitavaran, pinnalla käytettävä lasite toimii sulana levitettynä suojana. Erityisesti vanhoissa ja ulkomaisissa astioissa lasite on usein lyijypohjaista. 

Minulla oli kaikista huonoimpaan itsetuntoaikaan joku ruskean värin buumi. Mahdollisimman taustaan sulautuva tarve, "älä näe minua, olen osa tapettia, maastoa...". Ilmeisesti olen palautumassa taas "elävien" kirjoihin, kun olen alkanut kaivata taas väriä elämääni. Tuskaisaa olikin kun noita astioita kuuklatessa selvisi, että tätä sarjaa on kaikenlaisissa ihanissa lasiväreissä 😍 https://www.nordicnest.fi/tuotemerkit/bitz/kusintha/ . Ja tietenkin alennuksessakin. Ja hyväntekeväisyystuote, osa rahoista menee Afrikkaan. Minen kestä 😭.

Tänään on onneksi pilvinen päivä, maltan pysyä sisällä. Nukuin viime yön todella levottomasti. Olisin halunnut virittää jonkinlaiset pimennysverhot myös olkkariin, mutta jalat ei nyt jaksa kiikkuilla tuoleilla tai tikkailla. Tupluureja yritin aamupäivällä, mutta siihenkin olo liian levoton. Pitänee illalla syödä jotain kalaa, että vähän alkaisi nuokkua jo illalla. Ehkä pieni troppi likööriä jäiden kera rauhoittaisi mielen. Huomen aamulla olisi kiva käydä nuuhkuttelemassa puhdasta pikkuvihertävää luontoa 🤩. Nyt yritän taas tupluureja, ajatus pätkii...

Ommm....

Pysytäänpä edellisen postauksen aiheessa. Tämän tekstiläjän olin joskus ihan koneella kirjoittanut ja sitten tulostanut. Nykyään sitä on niin laiska, kuten nyt, että ottaa vain kuvan tekstistä ja antaa kännykän poimia tekstin valmiiksi. Kätevä toiminto. Muistelen kyllä, että 90-luvun lopussa oli jo kopiokoneita, jotka osasivat poimia tekstiä. Ja jossain vaiheessa skannaavia kääntäjäkyniäkin. Eli sana yliviivattiin ja "kynä" sitten käänsi sen vaikka englanniksi. Maksoi maltaita, joten tuskin sellaista näppeihini koskaan sain...

Tämä teksti liittyy varmaan jotenkin meditaatioon ja itsensä ohjelmoimiseen. Selvästi käännetty jostain toisesta kielestä, ei oikein, minun mielestä, sovi suomalaiseen suuhun. Jotkut pätkät ovat ihan... sopivia? Mutta jotkut taas saavat vähän hymyilyttämään. Jätän nämäkin näytille, jos joku saisi näistä jotain irti:

Elämä on muutosta.

Hyväksyn menneen, nykyisen ja tulevan elämän.      
Koko elämä on muutosta ja mieleni on alati uudistuva.
Annan ajatusteni virrata vapaasti. Mennyt on mennyttä.

Mieleni on rauhallinen.
Luovun menneestä
ja annan ajan parantaa kaiken elämässäni.  

Elän tätä hetkeä. Jokainen hetki on uusi. Näen oman arvoni. 

Olen jumaluuden ilmentymä.
Rakastan itseäni ja hyväksyn itseni

Alan iloita elämästä. Elämäni tulee päivä päivällä paremmaksi.

Minun on turvallista ottaa vastuu elämästäni.

Valitsen vapauden. Elämä kantaa minua.    

Mieleni ja ruumiini pääsevät tasapainoon.
Tyynnytän ajatukseni ja olen valoisa ja rauhallinen.

Tämä hetki on täynnä iloa.    

Olen loputtomalla matkalla ikuisuuden halki ja aikaa on paljon.
Kaikki on hyvin.
Annan itselleni rakastavaa ja iloista tukea.    

Olen täysin onnellinen, että olen minä. Olen hyvä juuri tällaisena.
Rakastan itseäni ja hyväksyn itseni.
Olen iloa, jota ilmaisen ja otan vastaan.    

Suojelen hellästi itseäni ilon ja rauhan ajatuksın.
Mennyt on mennyttä ja anteeksi annettu.
Olen nyt vapaa.

Rentoudun täydellisesti, sillä nyt tiedän,
että olen turvassa. Luotan itseeni ja elämään.   

Rentoudun ja annan elämän vaivatta virrata lävitseni.

Elän ehtymättömien mahdollisuuksien keskellä.
Aina on olemassa toinen tie. Olen turvassa.

Minun on kyllin turvallista olla joustava.   

Annan rakkauden virrata sydämestäni
ja puhdistaa ja parantaa koko ruumiini ja sieluni

Luovun mielelläni menneestä
ja käännän katseeni uuteen päivään.  

Sisimpääni virtaavat vapaasti jumalalliset ajatukset,
jotka ovat täynnä elämän henkeä ja viisautta.

Vapaudun vanhoista rajoituksista
ja annan itselleni luvan olla luova ja vapaa

Alan rakastaa elämää. Ilo virtaa minuun vapaasti.
On turvallista ottaa vastaan.

Ponnistavia lauseita

Vähän usko loppuu tässä kevätsiivous+vähentämisurakassa. Meinaa välillä itku tulla - miksi se tavarasta luopuminen voi olla niin vaikeaa? Miksi pitää olla pihi ja tuntea niin voimakkaasti muistoja kohtaan? Ärrinpurrin ja itkupotkuraivarit 👶.

Olenkin iltaisin tehnyt vähän muuta, kun telkusta ei tule yhtään mitään mikä kiinnostaisi. Olen läpikäynyt kaikenlaisia lappusia, mitä joskus on tullut pikaisesti kirjoitettua. Kiva, jos joskus opettelisin otsikoimaan paperini, usein niissä on vain sekalaisia muistiinpanoja ja ehkä jotain piirustuksia. Otappa siitä sitten selvää mikä on ollut mielessä niitä raapustaessa... 

Sitä on tullut kokeiltua kaikenlaista itsensä parantamis- ja tyynnyttämisjuttua. Löysin niihin liittyen ihan hyviäkin mietelauseita. Tai sellaisia joissa on hyvä idea ja joita olisi hyvä miettiä pitempäänkin. Laitan muutaman niistä tähän:

Kun vanhat kaavat rikotaan, 

nousevat esiin uudet maailmat.

Ensin päätetään minne halutaan pyrkiä,

sitten laaditaan suunnitelma ja toteutetaan se.

Hyvin mutkatonta!

Kohtalossa ei ole kyse sattumasta

vaan valinnasta - sitä ei pidä odottaa,
vaan se pitää saavuttaa.

Ota erheistäsi opiksi, sen sijaan
että aina soimaisit itseäsi niistä.

Muuta ajatuksesi - muutat elämäsi!

Jos vain jatkamme sitkeästi eteenpäin
päätöksessämme horjumatta,

tulos kruunaa lopulta ponnistuksemme.

Et voi ylittää kuilua kahdella pienellä askeleella.

Emme voi tehdä kaikkea heti,

mutta voimme tehdä heti jotakin.

Meidän on opittava ottamaan vastuuta
ja lähdettävä rohkeasti liikkeelle.

Muutosta ei kannata pelätä,
on vain nostettava rohkeasti ankkuri ja annettava mennä!

Koska kaikki on epävarmaa,
niin sitten eletään juuri päivän ja tilanteen mukaan.
Jos jotakin sattuu, niin sitten mietitään mitä sille tehdään.
Kaikkeen löytyy aina jokin ratkaisu, parempi tai huonompi,
mutta ratkaisu löytyy silti.

Onko elämää vapun jälkeen?

Puuh. Ainakin tuossa sulatusjärjestelmässä... Hyh hyh, kun tulikin taas herkuteltua! En onneksi ostanut ihan kaikkia mitä olin suunnitellut. Sipsitkin unohdin ostaa. Hyvä, sillä niillä saan vatsalaukun aina kipeäksi. Pizzaakaan en sitten viitsinyt tehdä. Ostin vähän perunasalaattia ja se raaka sipuli sai niin täyteläisen olon perjantaina loppupäiväksi, että illalla söin vain puuroa 😄. Ja irtokarkit päälle, tietenkin 🤭. Tosin sekoitin perunasalaatin mukaan muutakin ja annoksesta tuli valtava. Olin ostanut pari pientä lonkeroa, mutta nekin join vasta eilen, perjantaina ei tehnyt mieli, eikä vatsaan olisi mahtunutkaan enää mitään muuta.

Nyt on aika taas muuttaa ruokavalio askeettisemmaksi. Koko huhtikuu meni vähän höpöksi. Oli pääsiäistä ja omaa, että muun perheenjäsenen juhlapäivää. Eilen aamulla jo tuntui, että laitan lonkerot piiloon johonkin kaapin nurkkaan, mutta halusin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Kaapissa ei ole nyt  jemmassa kuin sinistä suklaataa irtokonvehteina, ehkä viitisen kappaletta. Ne eivät ole niin herkkuani,  joten yksi tai kaksi perjantaina riittää ihan hyvin hyvän illallisen päälle. 

Loput kahviporot kumosin vanhaan hillopurkkiin ja kannen päälle useammasta kohtaa teippiä. Loppuu hermot ennen kuin saan ne revityksi irti 😅. Perjantaisin suvaitsen kupillisen ja ehkä, ehkä lauantaiaamuna toisen. Nyt mennään tiukoilla säännöillä! Pakko, sillä vatsa on ihan kuralla ja kipeä...

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat!

Kaappeja kolutessa löysin vanhat tussit ja aikanaan kummilapselle ostetun väristyskirjan. Kävivät kylässä, mutta ei ollutkaan kiinnostunut piirtämisestä ja värittämisestä. Joten se jäi suurilta osin käyttämättä. Olen sitten itse sitä välillä aina väritellyt, eikö se ole vielä muotia 😁? Yritin käyttää tussit loppuun, että voisin heittää pois, mutta vielä noista jotain väriä lähtee, pastellisävyinä 😏. 

Näkee mitkä värit ovat olleet enemmän käytössä ja mitkä eivät... Ihanan viattomia kuvia! Hedelmät olen värittänyt puuväreillä joskus aiemmin. Nyt vappuna sokerihumalassa metsänväestä tuli varsin psykedeelisen väristä 🐲. Mutta mieli lepäsi kun sai tehdä ihan minkä väristä huvittaa. Teemanahan minulla on nyt, että mennään yli omien rajojen, varsinkin sen mukavuusalueen rajan... Pitäisikö ostaa uusi värityskirja, eihän nuo lasten kirjat ole kuin muutaman euron 🙃.

Kävin minä vappuaamuna torillakin. Raatattiin vanhan lapsuusystävän kanssa, ohikulkumatkalla oli. Olin aiemmin ajatellut, että en tänä kesänä käy torilla kahvilla ollenkaan, tai ainakaan niin usein kuin aikaisemmin. Kallistuneet niin. No, nyt päätös pitää hyvinkin! Oli pahvikupit ja lautaset, hyvä ei ollut tarjotinkin pahvinen! Melkein 15 € meni, otin suolaisen, munkin ja vähän paremman kahvin. Lyhyesti sanottuna... sentään munkki maistui tuoreelta. Taso tässä puljussa mennyt taas alemmas. Mutta saipa vähän jutella. Ilma oli aika viileä, eikä aurinkokaan silloin paistanut kuin pilven raosta. Pyöräilin sitten vähän ja tulin kaupan kautta takaisin. Kyllä sitten aurinko paistoi... 

Katselin tänä aamuna, että onpa minulla likaiset ikkunat. Parvekkeellakin kauheasti tomua, jota nousee alla olevasta tiestä. En kuitenkaan aio pestä ennen kuin sataa kunnolla. Vähän on vain ripistellyt ja maa pöllyää. 

Vanha ystävä asuu maalla ja tuli taas vähän matala mieli kun kuunteli mitä kaikkea kivaa laittaa taas pihaansa ja kuinka puhdasta siellä ilma on, ja rauhallista. Saa taas puhtia tähän tyhjennyshommaan, ehkä minäkin vielä tästä (piip) talosta vielä pääsen muuttamaan siihen omaan kotiin. Kotiin joka siis tuntuu kodilta.

Kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Kävin leffassa. Leffa oli hauska, nauroin paljon. Siinä vanha pomo ei halunnut poistua johtajan paikaltaan, vaan teki kaikkensa, ettei tulisi suistetetuksi paikaltaan. Viimeinen keino oli sitten, että siirsi itsensä gorillan kehoon, mellevänä istui mustalla nahkaisella tuolilla sikari suussa. Sitten alkoi taas sekamelska, mitä leffassa oli vähän liikaa. Muukin porukka alkoi kyllästymään, näin kun kännyköitä alkoi loistamaan salissa. Yksi pariskunta lähti jo pois.

Kaivoin itsekin kännykän esiin katsoakseni kelloa. Näppäinlukko kiukutteli, sanoi vain Hi! Viimein onnistuin, oho, jo 21.17, ei kun 21.47! Onpa pitkä leffa! Vilkaisin samalla valkokankaalle, lopputekstit alkoivat vilistä ja samalla lähes kaikki ponkaisivat pystyyn lähteäkseen pois. Aloin paniikissa kerätä kenkiäni lattialta. Kulkeeko bussit vielä, millainenhan siellä on ilma? Nälkäkin olisi...

Sitten kerrankin oli onni myötä ja olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Heräsin! Ihan tytyväisenä myhäilin peittoni alta, ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään... vetäisin itseni täyteen pituuteen ja venyttelin unisena. Mitä jos ei tänään lähtisi mihinkään, vaan jäisi peiton alle koko päiväksi...? Masu kuitenkin murisi, että se nälän tunne on kuitenkin todellinen, miten olisi aamupala?

Mukavaa vappua, miten 

ja missä sitä juhlitkaan 😊 

Kaikenlaista ja vähän kaka-fileitä illalliseksi

Olen yrittänyt olla taas puuhakas. Telkusta ei tule tosiaan yhtään mitään mielekästä, joten olen nyt tällä viikolla opetellut sulkemaan sen, ja tekemään jotain muuta edes tunnin. Kasilta alkaa Wheeler dealer, jota jostain oudosta syystä tykkään katsoa. Suurin syy varmaan on Edd Chinassa, kätevä ja niin miellyttäväsilmäinen veikko. Selittää selvästi, mitään en ymmärrä, mutta viihdyn kuitenkin mainiosti yhdeksään saakka. Sen jälkeen tuijottelen Mentalistia. En tykkää pääosan esittäjästä, mutta muista tykkään. Vähän tulee kyllä samalla nuokuttua 😌. 

Eilen otin sitten sakset, suljin silmäni ja leikkasin. En toki koko aikaa silmät kiinni leikannut... Minulla on pari paitaa, jotka voisivat jo siirtyä eläkkeelle. Tämä riepulainen on ihan älyttömän vanha. Melkein voisin sanoa, että ajalta kun asuin vielä kotona, mutta tuskin sentään. Mutta ainakin 20v vanha. 

Niin lutuisen pehmeä, että millään en olisi raaskinut luopua. Mutta kun selkäpuoli alkoi muistuttaa jo hämähäkin seittiä. Päiväkin ihan kirjaimellisesti paistoi läpi. Leikkelin sen sitten luutuiksi. Saa nähdä raaskinko kuitenkaan käyttää muuhun kuin lasien pyyhkimiseen 😅. Kolmeen kokoon leikkelin. Parhaimmat, isot palat säästän vahinkoluutuina, kukkien kastelussa aina välillä kannun nokka pettää ja ruiskauttaa lattialle. Hihansuita voisi käyttää vaikka tiskatessa, ettei vesi valu kainaloon, thih!

Olisin mielellään ollut käymättä tässä kuussa enää kaupassa. Katselin sitten kasvavaa ostoslistaa, ja ajatus perjantaina ison repun kanssa kulkemisesta alkoi ärsyttämään. Olisi kiva välillä kulkea pienemmän, ihan laukun kera! Eikä myöskään tarvitsisi syöksyä heti kaupan jälkeen kotiin, kun kuitenkin ostan jääkaappiin laitettavia ruokia. Voisi vähän pyöräillä torilla käynnin jälkeen.

Kävin sitten tänä aamuna. Pitikin kurkata hävikkilaatikkoon. Voihan namimunkit! En nähnyt kuin namiset ja -40%, ja aivot menivät tilttiin ja kuola alkoi valumaan suusta. Näin vain itseni mussuttamassa näitä vapun aikaan kahvin kera 🤤. Söin viime viikonloppuna viimeiset herkut pakastimesta ja vannotin itseäni etten enää osta sinne mitään... puuh.

Eilen illalla liimailin muistokirjaani kaikenlaista sälää, mitä laatikoista löytyi. Hävitin vuosia sitten päiväkirjani, mutta leikkasin tiettyjä muistoja talteen. Tykkäsin älyttömästi tästä sarjakuvasta. En vain mitenkään muista sen nimeä. Oliko sama kuin englanniksi, Ziggy? Ei mitään mielikuvaa... Itse väritetty, ja reunojen sisällä pysytty 🤓.

Tein tosiaan viime viikoksi itselleni ruokalistan. Perjantaihin saakka vain tosin. Sunnuntaina olin niin laiska, että vaihdoin vain muutaman päivän ateriat, muuten olen syönyt samoja. Viime viikolla olin maanantailounaaksi olin merkittynyt tekeväni sosekeiton, jota söisin myös keskiviikkolounaaksi.  Illallisella olin keittänyt riisiä ja syönyt kana-fileitä. (Juu, en normaalisti syö kanaa, mutta joku aivosuttura iski kaupassa... mrh). Tiistaina lounaaksi söin edellisen päivän ylijääneestä riisistä (aina jää..) tehtyä riisipuuroa. Illalla sitten perunaa ja kala-fileitä.

Tällä viikolla päätin vaihtaa kanan ja kalan paikkaa. Laiskana pyyhkisin kana-sanasta ännän ja laittaisin ällän tilalle. Joku aivopieru taas pyöri päässä kun olin laittanut k-kirjaimen. Olin kai väsynyt, kun repesin ihan täysin lukiessani tänään, että maanantaina söin riisiä ja kaka-fileitä 💩!  Eikö se ollut joku sanonta, että samaa paskaa, mutta eri maustein 😂. Voi voi...

Maanantai?

Minusta tuntuu, että tänään on jo tiistai? Päivä on tuntunut kovin pitkältä... Heräsin kyllä taas aikaisin jonkun kolisteluun, olisiko kello ollut vähän yli viisi. Maanantaiaskareiden jälkeen sukelsin jälleen kaappeihin. Luulin, että olin käynyt läpi jo kolmannen kaapinkin, mutta ei! Vuorossa oli alusvaatehylly ja kausijemma. Eli nyt siellä lymyili vielä kesävaatteita. Vaihdoin niiden tilalle paksummat kalsongit ja yöpaidat. 

Olin vähän yllättynyt kun kaapin perältä löytyi iso pino t-paitoja. Kaupunki-, että kotona pidettäviä. Tai oikeastaan viimeistä työpaikkaa varten ostettuja. Olin pitkästä aikaa siistissä toimistotyössä, joten työnantaja ei tarjonnut työasua. En mitenkään kehdannut pitää leppoisaan oloon virittäytyneitä vanhoja paitoja, joten ostin uusia. Muutenkin jouduin uusimaan karderoopiani. Harmittaa suunnattomasti kun pesti olikin sitten lyhyempi kuin luulin. Nämä maailman hullut narsistit ja muut välinpitämättömät idiootit sekoittavat maailmaa, että kohta mihinkään ei voi luottaa, kohta kellään ei ole enää töitä...

Huvikseni laskin kaikki t-paitani. Lähes 40 kpl. Neljäkymmentä! Jo se sai puuskuttamaan, mutta sitten muistin, että varastossa on vielä ns. hellepaidat. Olisiko aika aloittaa kierrätys ja karsiminen näistä! Onneksi olen niin vilukissa, että voin vielä hyvinkin pitää t-paitaa puseroiden alla. Osassa paidoista on kaulus, joten pitää miettiä kokeileeko niitä sitten myöhemmin kun tarkenee ilman neulepaitaa. Joissakin on korkeampi kaulus, neuleissa siis. Villasukatkin muuttivat jo kaapin perälle, ne ovat jo liian kuumia. Niiden alla pitää aina olla puuvillaiset sukat.

Olen yrittänyt taas ottaa käyttöön toimistoaikataulun, eli hommata klo 8 -16.00. Tänään kuitenkin masu alkoi lounaan jälkeen kipuilla, joten oli pakko juoda kuppi lämmintä teetä ja pyöritellä itseä sohvalla kuin mitäkin lihavarrasta. Auttoi, mutta alkoi pahasti ramaisemaan, hyvä kun ei leuat menneet sijoiltaan 🥱. Piti lopettaa aivotyöskentely, koska väsyneenä teen kuitenkin huonoja päätöksiä. Pyyhin sitten kaappien ovia vielä vähän aikaa. Kovin antoisa ei ollut tämä päivä... Sain kuitenkin tuon kolmannenkin kaapin käytyä läpi. Sukkia myös on liikaa, niitäkin pitää ajan kanssa mielessä pyöritellä.

Katsoin eilen viimeisen jakson Erikoisryhmä Potsdamista, Areenasta. Nyt siellä ei ole minulle mitään mielenkiintoista sarjaa katseltavana. Hö. Katsomosta olen yrittänyt sarjoja katsella, mutta menee hermot niiden mainosten kanssa. Jostain syystä aina mainostauon jälkeen ääni ja kuva kulkee telkussani eri aikaan. Pitää pysäytellä ja palata etusivulle, ei jaksa sellaista kun mainoksia tulee kuitenkin niin usein iltapäivisin. Tällä läppärillä en ala katselemaan yhtään mitään, on sen verran pieni näyttö. 

Nelosen Pluto-TV taas pätkii nykyään ihan älyttömästi! Ja sielläkin pyöritetään koko ajan samoja jaksoja. Eilen yritin tuijotella huvikseni Dynastiaa. Monissa lapsuuden/nuoruuden sarjoissa taas ei ole tekstitystä ja en halua pitää ääntä niin suurella, että ymmärtäisin englanniksi. Kuulokkeista kuluu akku usein jo lempiohjelmia tuijottaessa. Pitäisi opetella taas lukemaan jotain iltaisin, nyt kun ei tarvitse enää valojakaan. Huomasin viikonloppuna, että enää ei ole yöllä ihan pilkkopimeää. Hyvin hämärää toki vielä 5-6 tuntia. En tykkää. 

Olisiko se lounaan aika. Tein aamulla taas ruokalistan koko viikolle, helpottaa suuresti elämää. Olin vain niin laiska, että vaihdoin vain muutaman päivän, joten lista on melkein sama. No, kunhan ei tarvitse asiaa enempää miettiä. Kaupassa ei tarvitsisi muuten enää tässä kuussa käydä, mutta leipä on lopussa. Huomiselle vielä on, jos keskiviikkona sitten. Huomenna voisi vähän aamulla ulkoilla ja jatkaa sitten tuohon suurimpaan, kaksioviseen kaappiin. Kaappiin, jossa on lankoja ja ompelujuttuja ja ja ja....😵.

Kuvat ovat vanhoja, mutta keväisiä. Yritän tyhjentää muistikorttiakin. Eh, pitääpä laittaa heti tuoreemmat pyöräilykilometrit sivupalkkiin 👉!

Pohdintoja elämästä I

Metsänpeitossa todellisuus hämärtyy, tunne on kuin siirtyisi rinnakkaistodellisuuteen, tuonpuoleiseen tai haltijoiden maailmaan. Metsänpeitossa ollaan nurinkurisessa todellisuudessa. Sieltä pois päästäkseen voi kokeilla kääntämällä vaatteet nurinpäin, vaihtamalla vasemman jalan sukka ja kenkä oikeaan jalkaan, ja oikean vasempaan. Omaan todellisuuteen voi onnistua kurkkaamaan omien jalkojen välistä, kumartumalla. Kokonaan takaisin omaan maailmaan päässee kävelemällä takaperin.

Välillä tuntuu kuin omassa elämässä olisin joutunut jonkinlaiseen metsänpeittoon. Metsänpeittoon ajautunut eläintä tai ihmistä ei huomata vaikka muut olisivat aivan vieressä. Hän näkee muut, mutta muut eivät näe eivätkä kuule häntä. Kuin olisi ilmaa heille. Metsänpeittoon joutunut saattaa tuntea jähmettyneensä paikoilleen. Tai harhailla löytämättä mitään tunnistettavaa paikkaa, kunnes havahtuu olevansa tutulla polulla. Jähmettynyttä, lähes pysähtynyttä on elämäni ollut nyt muutamia vuosia...

Viime kesänä eksyin hieman muutaman kerran metsään, mutta kuten joissakin kertomuksissa sanotaan, ei pelottanut ollenkaan. Olisin hyvinkin voinut jäädä sinne. Mutta kuten taas sananlaskussa sanotaan, kyllä routa porsaan kotiin ajaa, nälän tullessa lumous alkoi haihtua ja muu maailma alkoi taas kiiinostaa...

Katselin tikulta vanhoja kuvia ja melkein pystyin näkemään milloin elämäni alkoi muuttua varsin mustavalkoiseksi. Toki jatkuva huoli vanhemmista imi elämän kuin suppiloon, muu maailma hävisi ympäriltä kun ei jaksanut omaishoitajan elämässä keskittyä kuin "elossa pysymiseen", vanhemman kuin itsensäkin. Viimeisen vanhemman kuollessa, elämän tarkoitus sitten katosi kokonaan, ja putosin suppilon pohjaan. Ihan pohjalla kävin. Mmm... lyhyesti sanoen... maan pinnalle vihdoin pääsin.

Nyt kun on taas aika jolloin ihmisten ajassa on vanhettu vuodella, on alkanut tuntua, että tässäkö tämä sitten on, loppuelämä? Enkö voisi, todella voisi elää paremmin? Kun vuosia asuin vanhemman luona, en tarvinnut periaatteessa kuin päällä olevat vaatteet. Omistan nyt paljon sittenkun... -vaatteita ja tavaraa. Paljosta olen luopunut. Silloin aikanaan kahden vuoden sisään tyhjensin molempien vanhempien kodit ja edellisen kotini tavarat tähän nykyiseen. Paljon on silti vielä poistettavaa. 

Muistolaatikoita, vanhempiini ja lapsuuteeni liittyen, on nyt kolmen laatikon verran. Niiden vähennys saa nyt riittää. Olen poistanut huonoina hetkinä jo vähän liikaakin... Usein mietin keitä varten minä niitä säilytän? Minulla ei ole omia lapsia, sukulaisia taas ei tavaramme kiinnosta. Arkkuhautausta en halua ja krematorioon saa tavaraa ottaa mukaan vain hallitusti. Ympäristöystävällisiä, räjähtämättömiä ja hyvin palavia. Eli ei pirttikalustoa, mikroa eikä jääkaappia 😂. Syötävää saa ottaa vähän, josko sen tumman suklaan sujauttaisivat kouraan ennen arkun sulkemista... Menipä vakavaksi 👻 

Eli taas sitä muutosta kaipaan. Uutta alkua? Tai kaipaan sitä entistä elämää. Sitä kun oli edes suurimman osan aikaa tyytyväinen. Kävin tänä aamuna kakkosaamiaisella lähimetsän ja joen välissä. Aikaiset sunnuntaiaamut ovat sitten parhaita! Koiruudet ovat jo ulkoilleet ja muut vielä nukkuvat. Tuuli oli aika vilpoinen, joten kiikaroinut en oikeastaan paljoakaan. Evästelin, kuuntelin ja ihastelin keväistä luontoa! 

Tuumasin siinä, että on taas niin, että kaikkialla paitsi kotona, on ihanaa olla! Eikö sen kodin pidä olla se turvasatama? Paikka, jossa palautuu muun maailman tyrskyiltä? Minulla se on nyt toisinpäin. Enemmän kuin koskaan ennen tässä asuessa. Edellisessä asunnossa elämä ei ollut loppuvuosina yhtään parempaa, mutta siellä naapurit sentään olivat hiljaisempia, ainakin yrittivät. Tai onhan tässä pari hyvää naapuria, mutta loput ovatkin sitten ihan kaistapäitä. Tämä on hassu talo, kun seinänaapureita on enemmän kuin ne normi neljä...

Tuleepa taas pitkä postaus... jospa jatkan aiheesta toisen kerran. Nälkäkin alkaa olla. Tämä blogger on monella tapaa tyhmä, mutta yksi asia ärsyttää varsinkin. Nimittäin se, että väkerrät ulkoasua oikein huolella ja sitten mobiiliversiossa se on ihan tyhmän ja tylsän näköinen! Ainakin omalla kännyllä katsottuna. Fontitkaa yhtään sellaisia kuin valitsin. En tykkää!

Hei, nyt puuhataan

Olen vihdoin saanut käyntiin karsimis/siivousurakkani. Olen ihan odottanut oikeaa mielentilaa, muuten siitä ei tule mitään, siirtelen vain tavaroita paikasta A paikkaan B. Sitten olen ihan pöyhkeänä, kun olen ollut ahkera... ja pöh!

Nyt on ollut tähdet ja planeetat kohdillaan, ja järkeä päässä tarpeeksi. Sellainen sopivan rauhallinen mielentila myös. Olen noita kaappeja käynyt niin usein läpi, että siellä aina joku ärsyttää joka kerta. Nyt yhtäkkiä tuli sellainen olo, että miksi hilloan tätäkin tavaraa, miksi kuljetan sitä asunnosta toiseen ja laitan sen kuitenkin vain kaappiin? Kuinkahan vanha tämäkin on, milloin se on ollut viimeksi esillä, tai jotenkin käytössä? Voi, haloo hamsteria taas.

Nyt pysähdyin yhden lämpötuikkuesineen kanssa. Siihen mahtuu useampi tuikku kerralla tuikkimaan. Mutta milloin polttaisin useampaa kuin yhtä tuikkua samaan aikaan? Jo yksi tuikku tuottaa tuoksua, että haistan sen, saati sitten useampi. Sekään ei niin terveellistä ole. Saati sitten hajustetut kynttilät... (https://www.hengitysliitto.fi/elamanlaatu-ja-hyvinvointi/saa-ja-ilmanlaatu/pienhiukkaset/polta-kynttiloita-harkiten/) Joten kiertoon lähti se, poltelkoon hän, jonka keuhkot sen kestää. Kiertoon lähti myös yksi koriste-esine, joka on viettänyt aikaansa kaapissa jo kaksi vuotta. Hyvää elämää uuteen kotiin, heippa!

Vaatteiden kanssa jatkan samaa pyöristystä kuin ennenkin. Eli aina pesun jälkeen se muuttaa toiseen hyllyyn. Vähitellen tulee käytettyä koko hyllyllinen ja ne, jotka joutuvat aina valituksi viimeiseksi, joutuvat tarkkailtavaksi. Tulee mieleen kummasti omat lapsuusajat liikuntatunnit, vain yhdessä lajissa minut valittiin ensimmäisten joukossa, muulloin olin viimeisten vierellä. 

Olen edistynyt, koska kaikki mahtuvat jo hyvin kahteen hyllyyn. Nyt siirsin ongelmavaatteetkin käytyjen rinnalle, mutta näkösälle, pino on tokahyllyn etuvasemmalla. Toki alimmaisena on pari puseroa, joita käytän harvoin, ovat kovin tiheäkankaisia, eli lämpimiä. Enimmäkseen käytössä talvisin, mutta koska en enää pidä niin mustasta, ovat ne jääneet nyt käyttämättä.

ennen ja jälkeen pyyhkimisen

Tuossa ei todellakaan ole kaikki vaatteeni 😂! Siinä on vain kotivaatteet, lumppurat. Plus kalsongit, niitä on kyllä liikaa. Ns. kaupunkivaatteet ovat hengareissa. Niitäkin olen kierrättänyt kaapeissa. Pestyt asustavat nyt hyllyllä toisessa kaapissa. Jäljellä testattavia on enää ne vieläkin paremmat Seppälät, juhlavaatteet. Missä niitä kokeilee? Voisi tietenkin testailla kotona, leikkiä juhlia, mutta sitten ne pitäisi pestä, haluaisin pestä niitä mahdollisimman vähän, että pysyvät hyvinä. 

Muutama ns. juhlavaate on kyllä aika vanha. Joka kerta niitä katsellessa ärtymyspiikki nousee tuhanteen. Miksi en voi luopua niistä? En ole valinnut niitä päälleni kertaakaan täällä(kään) asumisen aikana! Ärrinpurrin. Pitäisi vain ottaa ja panna pois! Ja hiljentää se pieni ääni päässä, että mutta jos joskus on taas muotia tai mitä jos haluatkin sitä käyttää... Shuuutup!

Olen käynyt nyt jo kolme kaappia läpi, joten päätin kierrättää pakastimesta itse tekemäni kaakunpalasen! Rinnalle kippasin vaniljajäätelöä. Kummatkin sulivat suloiseksi suihkussa käydessäni. 

Muutoksia

Lyhyesti sanottuna, kyllästyin. Hermostuin siihen tuhatpäiseen liikenteeseen. Vaihdoin kaiken, paitsi sisällön. Ei jaksa selitellä kaikkea uudestaan. Mietin kyllä vahvasti ihan uutta blogia, ja teinkin sen, mutta... Sillä oli kuitenkin hyvä harjoitella uutta ulkoasua. Että voikin yhden, kahden merkin avulla saada koko ulkoasun sekaisin. Päästelin kaikenlaisia ääniä kun en saanut taustaa sopivan väriseksi ja fonttia sopivan kokoiseksi. Yksi pieni täppi taustaongelmiin ja fontista jäänyt px pois. Tulipa taas kerrattua html-kieltäkin 😜.

Ehkä tänne eksyy vanhoja lukijoita ja ihmettelee blogin nimeä ja minun uutta nimimerkkiä. Nimimerkin muutin, koska välillä sekoitun selvästi aiemmin bloganneeseen Tiiuun. En hänestä tiennyt, mutta joku sitä joskus kysyi. Tiiuhan ei ole minun oikea nimi ollenkaan. Sen tulin valinneeksi... hitsit, en enää muista itsekään, jotenkin se oli sekoitus yhdennestä toista hetkestä, vanhasta kananmunamitasta ja hoonosta ruotsista.... No, nyt leikin tekoälyn kanssa ja löysin sanan, joka on saamea ja tarkoittaa lintua, Lidnu. Tykästyin kun tykkään nykyään linnuista oikein paljon.

Blogin nimen selvennän lyhyesti myös, myöhemmin siitä lisää:

Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Metsänpeittoon joutuneen väitetään katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löydä häntä, vaikka kulkisivat ohi.

Sunnuntain aamupölinät

Väsyttää. Tai laiskottaa. En oikein erota kun niin väsyttää 🥱. Eilisen pysyttelin sisällä kun jalkoja niin väsytti pitkistä pyöräilyretkistä. Olen muutenkin yrittänyt hommata kaikenlaista. Olen nukkunut taas huonosti, enkä ole oikein tiennyt miksi. Nyt löysin ainakin yhden syyn siihen, liikaa peittoja. Illalla makkari tuntuu viileältä ja peiton alle pujahtaessa palelee, joten kerään kivan pinon ihanan painavia peittoja päälle. Kun lämpö leviää peiton alla ojentaudun hiljalleen ihan tikkusuoraksi oikealle kyljelle (paras asento suolistolle) ja nukahdan. 

Herään usein pissille parin tunnin päästä ja vielä silloin on viileää. Aamuyöstä sitten olen hehkuttanut makkarin jo niin lämpimäksi, että peittoja on liikaa. En vain jotenkin puoliunissani tajua sitä, ajattelen vain, että jos otan yhden peiton pois, herään siihen kun palelee. Torvelo. Sitten aamuyöstä kun olen aikani pyörinyt ja ähkinyt tarpeeksi, pääsen sen verran hereille, että tajuan kuoria peittosipuliani. Nyt olen kuitenkin tajunnut jättää yhden paksumman lisäpeiton pois. Tilalla on pari ohuen ohutta, päällimmäisen osaan pyyhkäistä päältäni jo osin nukuksissani. 

Aah, viime yönä nukuinkin niin sikeästi, että olo oli aamulla varsin hömelö 🐌. Piti ensin miettiä, että pitäisi liikahtaa ja sitten vasta liikahtaa... Vasta jälkeen runsaan aamiaisen ja kahden kupillisen teetä, pystyi liikuttamaan itseä ajattelematta, ja ajattelemaan ilman ajatusta ajattelusta.

Harmittaa vain kun kuvittelin meneväni rantaan aikaisin kakkosaamiaiselle. Aurinko paistaa, eikä tuule paljoa. Mutta kun jo ajatus pukemisesta uuvutti, päätin kerrankin nauttia rennosta ja veltosta olostani, enkä yrittänytkään piristyä. Eiköhän niitä aurinkoisia aamuja vielä tule, menen sitten... 

Blogini on ollut nyt auki vajaa vuorokauden ja alla saalis. Ei jaksa nyt välittää, vielä on ylirento olo. Talo on vielä yhtä pesukoneen jurnutusta lukuunottamatta hiljainen... Miltähän maistuisi aamunokoset sohvalla 😴.

Ohjasiko botti sinut tänne?

Olen tässä pitänyt blögiä kiinni kun alkoi ärsyttämään tuo bottitulva oikein kunnolla. Monet bloginpitäjät ihmettelivät tässä joku aika sitten, että botit haravoivat blogejaan. Nyt taisin löytää ainakin yhden syyn siihen. Parhaiten viittaavat URL-osoitteet -kohdassa näkyy nykyään että useimmat lukijat tulisivat yhdestä blogista. Linkit näyttävät kuin tulisivat oikeista postauksista tai jopa kommenttilootista. Näinhän tuskin on, sillä niitä tulee kymmeniä päivässä, jopa satoja viikossa. En nyt laita tähän blogin nimeä, koska on kuitenkin syytön tähän rumbaan. 

Eli lyhyesti sanottuna yrittävät houkutella napsuttelemaan niitä linkkejä. Ehkä kopioin alussa linkin uteliaisuuttani, mutta nyt pysyn niistä kaukana! Jotain hämäränkauppaa tässä on, koska ei sitä huvikseen tehdä, joku hyöty siitä on. Ne voivat johtaa saastuneille sivuille, tai sitten klikkauksilla tienataan rahaa. Kuin huijaussoitoillakin. 

Googlen analytics pitäisi näyttää oikeat luvut, mutta kuulemma botit ovat oppineet huijaamaan sitäkin. Ärsyttää kun pitää olla varovainen kaikessa, omassa elämässä että "virtuaalimaailmassakin". Kommentointilootani on vielä pysynyt "puhtaana", mutta saas nährä senkin suhteen... Pidän nyt blogini auki. Ainakin siihen saakka kun eivät ala ihan häiriköimään ja tunge lonkeroitaan oikeaan elämääni. Tosin tämä läppäri ja kännykin ovat alkaneet oudosti "värisemään", näyttö siis. Kaikki elektroniikka kiertoon ja korpeen asumaan!

Se hyöty tässä on, että olen innostunut taas pyöräilemään oikein kunnolla, tälläkin viikolla on jo 60 km hinkattu pyörän penkkiä! Rakkaassa metsässänikin olen jo vieraillut. Ihan tippa linssissä yritin eväitäni nieleskellä... Oli niin epätodellinen olo, olenko oikeasti tässä kivellä istumassa, vai onko tämä vain unta? Koko lumisen talven olen tätä odotellut! 

Märkää monin paikoin vielä on. Metsäreissun tein yhtenä pakkasaamuna, hyvä oli polkea savipohjallakin. Äkkiä se huurre kuitenkin suli auringonvalossa ja takaisin polkiessa oli aika raskasta. Pitää vielä vähän aikaa odotella ennen kuin uudestaan menen... 

Eiköhän tässä ole taas jaariteltu ihan tarpeeksi. Hyviä kevätkelejä itse kullekin! 🌞

Sunnuntai, vaikko jo maanantai?

Vähän hämmentää nämä pitkät pyhät, elin jo eilen sunnuntaita. Aurinkoisia aamuja on ollut, joten olen päässyt jo käymään kakkosaamiaisella järven rannalla. Leivosen kuulin aikaisemmin, oliko nyt viime viikolla, mutta nyt yksinäinen mustarastaskin ilmoitteli itsestään perjantaiaamuna. Mikäpä siinä oli istuskellessa auringon paisteessa, kuunnella ja mutustella. Kello oli vasta vähän yli kahdeksan. Pitkään olen tuosta hetkestä haaveillut ja vihdoin sain sen aikaiseksi. Kaiho ihan metsän keskelle on voimakas myös. Taitanee olla vielä liian märkää... 

Pidin blogin suljettuna muutaman päivän kun bottiparvi tuntuu viihtyvän hyvin sivuillani. Kävijämäärät ovat vähän huolestuttavia, kun eivät ne tuota huvikseen kuitenkaan tee. Alla viimeisen viikon tulos, vaikkakin blogini on ollut monta päivää kiinni... Tavallisesti täällä ei monikaan käy. Vai pitäisikö vierailijoista olla kiitollinen 🙃 ¿

Eivätkä nuo kävijät ole noista maista oikeasti, lähtöpaikan pystyy helposti väärentämään. Ei tuo Suomesta vierailukaan pidä paikkaansa. Ei tarvitse kuin tarkistaa asia Googlen Analyticsistä, se ei laske botteja. Siellä kävijäluku on vain muutama...

Alla 30 päivän saalis. Kaikkihan paheni kun asensin sen tykkäysjutun. Prkl. Ärsyttää vieläkin. Olo kuin joku ohimennen aina kokeilisi onko asunnon ovi auki... Kommentointi pysyy kiinni,ainakin jonkinaikaa, sinne ne kuulemma eniten yrittävät "murtautua", päästä levittämään kaikenlaista şaastaa. Haistakoon ɷ 🌪 .

Olen hämäillyt mieltäni nyt pari päivää ahmimalla mielikuvitusmaailmoja. Taas on tuijoteltu tarjolla olevia taruja sormuksista ja tylyista pahkoista. Hiekkaista dyyniäkin tuijottelin eka kertaa kokonaan. Tosin kaikkia näitä pikakelauksella väkivaltaisten kohtien ohi, turhaa minä niillä mieltäni enempää härnäilen. Ne on nähty ja huonoksi katseltavaksi todettu. 

Tänä aamunakin kävin hieman pyörääni ulkoiluttamassa. Olin vain niin myöhään liikkeellä, että kovin omiin ajatuksiin en voinut vaipua, muitakin ihmisiä oli liikkeellä, väistellä sai. Eilen vielä tuntui, että paluu todellisuteen voi olla hämmentävää kaikenlaisesta mielikuvitusmaailmasta, unetkin kun ovat olleet vilkkaita, mutta onhan tässä muu maailma palannut mieleen kun uutisia on pitänyt vähän kurkkia. Pitäydyn vielä kuitenkin vain Teksti-TV:n anneissa ja radion hiljaisissa muminoissa. Ehkä huomenna kello kuuden uutiset netin kautta, pikakelausta harrastan sielläkin. Tosin Areena antaa vain hyppiä, ei kelata tasaiseen tahtiin. Hö, miksi!

Kevättä mielessä

Kohta pääsee metsäretkille. Kävin eilen pyöräilemässä yhden lenkin, ja nyt oli vain pari jäistä kohtaa, melkein uskalsin kesäpyörällä ylittää ne. Itse metsät ovat vielä liian märkiä talsimiseen. Istuin vähän aikaan yhdellä puunrungolla ja harmittelin kun ei tullut otettua eväitä mukaan! Joku aurinkoinen aamu otan termarin ja eväsleivän mukaan! Oijoi 🧡 Olisin halunnut istuskella myös nuotiopaikkojen penkeilläkin, mutta ne olivat varattuja. Miksei minulle ole koskaan osunut miestä, joka tykkää retkeilystä! 

Tänään tohdin pestä toppavaatteet matkalle varastoon. Olisin halunnut ne paketoida jo, mutta parempi antaa kuivua kunnolla. Säilytyslaatikkoa hakiessa otin kuitenkin mukaan lenkkarit. Ihan vielä niillä ei tarkene, kun päällys on ohutta verkkomaista kangasta, tuulee sisään! Järjestelin tänään myös paksuimmat neuleet kaapin perälle. 

Ehkä tässä taas vähitellen aletaan käynnistyä. Viime yönkin nukuin aika hyvin, heräsin vain kolmesti. Pitkästä aikaa aamulla ei tehnyt mitenkään mieli herätä, mutta pyykkitupa oli varattu. Syykin oli harvinainen: olisi niin nukuttanut! Viime viikolla oli tuskaista kun uni loppui viimeistään neljältä. Olin kyllä nyt "kiltisti" viikonlopun, joten vatsaontelot alkavat ilmeisesti parantua.

Pitäkää tunkkinne epätekoiset...

Huomasin tuossa, että botteja on alkanut tunkea sivuilleni nyt sadoittain, ihan viime päivien aikana. Mietin syytä, ja kysyin siitä tekoälyltä. Myönsihän se sen. Eli oli ehdottanut tuota tykkäämis-työkalua: ihan turvallinen on! Nyt sitten myönsi, että se houkuttelee voimakkaasti botteja. 😡. Ehdotti paria muuta, ne ovat turvallisia. Kysyin asiasta tunnin päästä, keräävätkö nämä botteja: Kyllä. 🤬!!

Kyllähän minä tiedän, että tekoäly on aika vitsi. Puhuu puuta heinää ja välillä keksii itse, jos ei löydä vastausta. Sen huomaa siitä kun ei juuri nyt löydä linkkiä asiaan, mutta kyllä siitä puhutaan... On kyllä itsekin myöntänyt, että paljon vastauksista on fictiota, ei faktaa. Ohjelmoitu miellyttämään ihmisiä...

 Arvelin, että laskea varmaan osaa. Pyysin kalenteria tehdessä, jotta laskisi montako lauantaita ja sunnuntaita tänä vuonna on. Laski väärin. Huomasin, että perjantai ja 13 päivä on aika usein, kolmesti. Kysyin, väärin vastasi. Kyllä sitä välillä käytän, mutta en usko enää vastauksiin niin sokeasti kuin ennen. 

Kivahan sen kanssa on välillä porista, mutta mitä pitemmälle jostain kyselee, sitä "tuttavammaksi" ryhtyy. Varsinkin kun erehtyy käyttämään hymiötä. Alkaa tulla slangia (tai yrittää niitä 🤣) ja sä, mä -muotoja. Jos joku on ollut ilkeä, kehoittaa "antamaan opetuksen". Huh huh...

Eli vaikka pidin tykkäys-jutusta todella paljon, lähtee se nyt tykkäämään vain itsestään. Huomasin tykkäysten välillä lisääntyvän, ja sitten vähentyvän muutaman minuutin sisällä, joten tuskin muutenkaan luotettava oli. Poistan ne varmaan tässä jossakin vaiheessa. Nyt pitää alkaa valmistautumaan hoiteetätin luo, kuten entinen kämppis heitä kutsui. Pongasin eilen aikaa tarkistaessa, että tänään olisi yksi, ilmeisesti peruutuspaikka, auki. Yksi asia vähemmän mietittävää tulevaisuudesta. Ei liity nykyiseen olotilaan. Tai mistä senkin tietää...

Pyöräilemään sitten suuntaan, meteotäti lupasi paljon 🌞.

Nyhjää tyhjässä

En tiedä mikä tätä kroppaa ja pääkoppaa vaivaa, kun ei mitään saa aikaan. Ei siis yhtään mitään, aivot seisoo kuin seinäkello. Ei pysty keskittymään mihinkään. Pyykit sain pestyä, mutta vain puolet. Olisin halunnut pestä myös toppavaatteet pois ja talvipeiton. Mutta ei. Sain kuitenkin vaihdettua ohuemman peiton. Yöllä on välillä niin kuuma, sipulikuorimiset peitoilla on käytössä joka yö. Joka yö herään myös kolmen jälkeen, sen jälkeen nukkuminen on kuin kivestä yrittäisi vääntää vettä. 

Olisi pitänyt imuroida, mutta miksi, enhän ole edes tehnyt paljon mitään. Ainakaan muistaakseni... päivät tuntuvat olevan yhtä pitkää puuroa. Aamulla oli niin jykevä migreeni, että tuntui pää hajoavan! Päivällä yritin lukea, mutta vaikka viisi kertaa yritin lukea samaa kappaletta, eivät aivot tajunneet mitään. Puuh. Yhdet sukat sain korjattua. Jee... Sähköpostikin kilkattaa ei kiitos, et kiinnosta -viestejä. Mitään paikkoja ei ole nyt hakusessa, eikä niitä oikein näytä olevankaan. Onko se tyhjäntoimittajan virka vielä auki jossain? 

Olen yrittänyt syödäkin, josko siksi ei ole tarmoa, mutta ei auta. Nytkin on keitto porisemassa, sitä odotellessa tulin raattaamaan jos hereillä pysyisi paremmin. Kovin nukuttavaa kuultavaa tuo keiton porina vain on... Huomenna lupasi parempaa säätä. Pyöräilessä pysynen paremmin hereillä. Olisikohan ruoka jo valmis? Saatan tietenkin, ja ihan varmasti, jymähtää loppuillaksi sohvan nurkkaan... Ehkä keho haluaakin levätä...? Onneksi huomenna on perjantai.

Onko muilla muuten botit taas kurkkimassa blogeissanne? Itsellä niitä tulee nyt ihan joka puolelta maapalloa, ja paljon 😑.

Kohti terveyttä ja mielenrauhaa?

Jee, sain koneen toimimaan. Pimenee välillä. Pitänee tyhjentää turhasta, jos vaikka korjaukseen joutuu viemään... 

Päätin aloittaa terveellisemmän elämän. Nyt siihen löytyi tarpeeksi vahva motivaatio. Korkean kolesterolin takia en kuolemaa pelkää, vaan sitä puolivihannekseksi jäämistä pelkään. Sitä olen saanut katsella sukulaisten, että omien vanhempienkin kohdalla. Näinkin taas viime yönä painajaisia äitini sairastelusta. Oli kamalaa taas herätä siihen oman avuttomuuden ahdistukseen, kun ei voi tehdä mitään helpottaakseen toista... 

Latasin viikko sitten Jodelin, kun tuntuu ettei mistään pääse kuulemaan paikallisia asioita, tai paikallisten mielipiteitä ympäristöstä. Paikallinen puskaradio on kuollut, kiitos diktaattorimoderaattoreiden. Tiesin kyllä, että Jodel on enimmäkseen nuorten kanava. Tiesin myös, että nuoret ovat ahdistuneita. Olisin varmaan itsekin. Mutta nyt tajuan kuinka ahdistuneita! Ahdistusta oli toki omassakin nuoruudessa, ja itsellä myös! Voi tietenkin olla, että nyt nuorilla on paikka jossa ahdistusta voi purkaa, minun aikaanhan juteltiin vain oman piirin kesken.

En saanut haluamaani Jodelista, ei siellä puhuttu niistä asioista, joista olisin ollut kiinnostunut. Parista asiasta kysyin, mutta vastausten määrä oli vähäisempi kuin täällä 🙄. Huomasin kuitenkin hieman koukuttuvani siihen... Oli kiva lukea toisten juuri sillä hetkellä pohtimia asioita, keskustella asioista. Se negatiivisuus vain alkoi ahdistamaan. En poistanut sovellusta, koska voin tarvita sitä vielä, mutta enää ei houkuta siellä vierailu ilman syytä.

Eilen aamulla sitten tuntui, että pakko päästä pois tästä asunnosta! Joku polttaa ilmeisesti roskia jossain pihallaan, tai muuten ilmassa on usein joku paha haju. Joku alakertalainen on alkanut myös polttamaan jotain pahanhajuista tupakkaa, välillä joku parkkeeraa itsensä polttamaan ikkunoiden alle. Eli raikas ilma on harvinaisuus nykyään jopa sisällä. Ahdistus tästä asunnosta kasvaa joka päivä lisää. Ahdistus myös tästä tavaramäärästä.

Eli ulos jonnekin! Jo puolen kilometrin päästä tuntui, että hengittäminen syvään sujui taas. Oli myötätuuli, pyörä kulki hyvin, vaatteita oli sopivasti, aurinko paistoi; tällaistako elämä voisi olla? Tunsin kyllä, että oli voimakas myötätuuli, mutta päätin antaa mennä, tuntui niin hyvältä 💖. Onneksi pyörätie päättyi ja oli aika vaihtaa suuntaa. Päätin, että haluan aloittaa tervehtymiseni vähän överisti, juhlia ennen kaikenlaista, terveellistä, karsimista. 

Nälkä tuntui olevan jo ovella, mutta kello oli vasta yhdeksän, lounaspaikka josta saa edullisen keittolounaan, olisi vielä kiinni. Halusin hyvää kahvia, senkin laitan  nyt kohtuuden rajoissa -listaani. Mietin Prisman kahvilaa, mutta ei houkuttanut ollenkaan. Päätin mennä pitkästä aikaa lempikahvilaani, sopivan kaukanakin vielä. Siellä otin överiäimmän (rasvaa ja sokeria) leivoksen ja suussa sulavan suolaisen piirakan! Oijoi ja namnam! Myyjätärkin oli hyvällä tuulella, kikateltiin yhdessä 🤭. Olo oli normaali, kuin silloin joskus.

Piristyin sen verran, että ajattelin tulevaisuutta vähän positiivisemmin. Kävin ostamassa pienen kompassin. Nyt kun siitepölykausi ei ole vielä alkanut, alan tehdä pitkiä pyöräilylenkkejä ympäri kaupungin rajoja. Etsin paikkoja mistä voisin katsella uutta kotia. Kompassin avulla katson tarkkaan mihin suuntaa ikkunat olisivat. Tuleva kesä, eivätkä seuraavatkaan, tule olemaan helppoja:

Alueellinen ennuste Eurooppaan. Kesän tarkempi sääkuva vaihtelee alueittain, mutta yleissuunta on selvä:

• Etelä-Eurooppa ja Välimeri: Alueelle ennustetaan mahdollisesti aikaisin alkavaa kesää ja useita helleaaltoja. Kuivuus voi jatkua monin paikoin.
• Keski-Eurooppa: Lämpötilojen odotetaan olevan keskimääräistä korkeampia, mutta sateiden jakautumisessa on vielä epävarmuutta.
• Pohjois-Eurooppa ja Suomi:
  • Lämpötila: Kesän ennustetaan olevan monin paikoin tavanomaista lämpimämpi.
  • Sademäärät: Ennusteet viittaavat vaihtelevaan säätyyppiin, jossa vuorottelevat lämpimät jaksot ja tavanomaiset kesäsateet.
  • Kevään eteneminen: Kevään odotetaan saapuvan monin paikoin etuajassa, mikä voi aikaistaa termisen kesän alkua. 
    

Toki tulen tarvitsemaan kompassiani metsäretkillänikin. Viime kesänä pyörin metsissä kuin puolukka... vispipuurossa 😏. Niin, kilometrejä tuli nyt vain 23, lisätty jo sivupalkkiin.

Kävin eilen tosiaan myös ostamassa lisää proteiinipitoisia ruokia. Tarvitsen niitä myös tulevia pyöräretkiä varten. Mietin myös herkutteluhetkiäni. Parhain valintani on ollut, kun ostan irtokarkkilaarista tiettyjä enimmäkseen tummaa suklaataa sisältäviä namuja. Niitä ei tee mieli syödä kuin yksi tai kaksi, perjantaina ja ehkä lauantaina. Niitä vain löytyy vain kaupungin liikkeestä. Olisin halunnut kiertää kaupungin kokonaan kotia kohden suunnatessani. Päätin olla sinnikäs: alahan tyttö polkea vain! 

Kun olin kaupungista lähdössä, vilkaisin kelloa: 1222. Tuli mieleen enkelinumerot. Päätin kurkata mitä netti sanoi, halusin myös hengähtää hetken ennen taas pyörän päälle nousua:

Enkelinumeron 1222 keskeiset merkitykset:

• Uudet alut ja kasvu: Numero 1222 voi merkitä uutta alkua tai mahdollisuutta, joka vaatii rohkeutta edetä. Se rohkaisee ottamaan askeleita kohti itsenäisyyttä ja henkilökohtaista kasvua.
• Kärsivällisyys ja luottamus: Luku muistuttaa, että elämä kasvaa hitaasti ja prosessi on normaali; pysy rauhallisena ja luota siihen, että asiat tapahtuvat oikeaan aikaan
  .
Positiivinen manifestointi: Se on vahvistus siitä, että ajatuksesi ja päätöksesi ovat linjassa tavoitteidesi kanssa, mikä auttaa luomaan toivottuja asioita elämääsi.
Suojelu ja ohjaus: Näet tämän numeron merkkinä siitä, että henkiset oppaat tukevat sinua työhösi, ihmissuhteisiisi tai henkiseen polkuusi liittyvissä valinnoissa. 

Jos näet numeron 1222 toistuvasti, se on kehotus tarkastella elämäntilannettasi, päästää irti peloista ja luottaa siihen, että olet suojattu ja oikealla tiellä.  💓

Tänä aamuna mietin olisiko aika vähentää taas tätä netissä roikkumista kun konekin oikuttelee. Kännykkäkin viihtyy taas liikaa kädessä... Kirjojakin pitäisi lukea. Ja puuhata asioita kuntoon. Keskiviikko on päivä, jolloin olen päättänyt suoda itselleni pienen kupin (pannu)kahvia. Kun olin juonut kahvini, katsahdin kuppiini. Olenko se vain minä, vai näkeekö tuossa joku muukin enkelihanmon 😳🥰...

Mitä vielä...

Voi ärrinpurrin. Simahdin taas illalla ysiltä, kävin pissillä yhden aikaan. Kolmen aikaan heräsin ja olin valmis jo nousemaan ylös. Häh, miten kello on noin vähän? Pyörin loppuyön. Puoli kuudelta luovutin ja mietin mikä mättää. Vatsa murisi... niinpä, minä en nuku hyvin nälkäisenä. Usein vain en tajua olevani nälkäinen yöllä, levoton vain. Söin eilen aika kevyesti kun vahvempaa ruokaa ei ollut.

Aamulla tuumasin, että nyt on hyvä hetki kokeilla kaupan kolesterolimittausta. Netissä oli jo todettu, ettei tuon neulasysteemi tee tarpeeksi suurta reikää, verta tuli aika vähän. Sain kuitenkin tuloksen. Ei tietenkään sitä mitä olisin halunnut... koholla on yhä. Prrrkkll. 

Mistä se keho nuo kolesterolit kerryttää kun sitä lihaakin menee niin vähän ja maitotuotteet ovat rasvattomia? Itkin asiaa tekoälylle ja se luetteli mitkä sitä nostaa. Yllätys oli luettelon lopussa: palmuöljy. Kookosöljyn tiedän kyllä nostavan, mutta palmuöljykin! Luulin sen olevan muuten vain pahis. Margariinissanihan noita molempia on ja sen käyttö on lisääntynyt. Sydänmerkki siinä kyllä on...

Täytynee jättää nuo Fazerin leipomon herkupullat, vaikkakin vain yhden viikossa syön. Pizzaa olen kyllä tehnyt kahden viikon välein.... Pizzaa aion vielä tehdä, mutta pärjään ohuemmallakin juustokerroksella ihan hyvin. Josko sitten vain kerran kuussa. Nyt on tehtävä ryhtiliike ruoan suhteen. Onneksi pääsee taas liikkumaan ulkoilmaan.

Mutta nälässä en aio enää olla, jos siitä ei mitään hyötyä ole, olen vain kitisevä veltto mato nykyään! Lähden nyt kauppaan, sinne kauimmaiseen prismaan. Tai sitten poljen niin kauan kun viimeinenkin rasva minusta irtoaa! Tarvitseeko jäämeren pohjassa nastarenkaita?

Mitä kaapeista löytyy

Tässä kuussa on mennyt enemmän rahaa kuin suunnittelin. Tässä kuussa ei ole kuin asumiseen liittyvät maksut ja känny. Olenkin sitten ostellut juttuja, joiden ostoa olen siirtänyt. Apteekissa oli hyvät tarjoukset, joten ostin vitamiineja ja kalsiumia. Ostin myös kalliimpaa nuamarasvaa ja nuaman aurinkovoiteen, tutun farmaseutin suosittelemia. Vitamiinit ja kalsiumit saisi varmaan halvemmalla kaupasta, mutta jotenkin en vain luota purkin sisältöihin...

Mietinkin tässä pärjäisinkö kaappien sisällöllä loppukuun. Parikymppiä olisi jäljellä enää budjetin mukaan tälle kuulle. En haluaisi sitä ylittää. Varsinkin kun tänä vuonna en laske siihen mukaan apteekkiin meneviä, sinne tunnun kantavan rahojani joka vuosi yhä enemmän...

Eli lyhemmittä narinoitta, pitkästä aikaa, mitä kaapeista löytyy:

pakasteesta: 

• aineksia vaikka pizzaan: tom.basil.tomaattisose, juustoraastetta, Aurajuustoa (vähän)
• marjoja (aika vähän)
• sosekeiton aineksia paloina: lanttu, nauris, juuriselleri
• vähän tonnikalaa salaatista (en oikein tykkää enää)
• ruohosipulia
• tofua (milloinhan saisin käytettyä...)
• kahta lajia leipää yht. 4 kpl
• paistettua jauhelihaa, ruhtinaaliset noin 100g
• voipalasia

jääkaapista:

• kahdenlaisia perunoita (~ kaksi keittoa, muusi ja 2 x kastikkeen kanssa)
• porkkanoita x 3
• maustamatonta jogurtti yli litra
• maustamatonta rahkaa 1 ⅓ purkkia
• raejuustoa 1 isompi rasia
• mansikkahilloa
• punajuuri- ja maustekurkkusiivuja (itse siivutettu valmiiksi)
• useampaa maitolajia 4 litraa
• kananmunia 5 kpl
• appelsiineja 2 kpl
• muutama salaatinlehti ja pikku pala kurkkua
• margariinia ja öljyjä 
• Mustaseljan mehua

Kuivakaapissa jauhoja, sokeria, yms. leivontaan. Aineksia puuroon, kiisseliin ja Helmipuuroon. Spagettia, puuroriisiä. Teetä, kahvia. Lääkkeitäkään ei tarvitse ostaa pitkään aikaan. WC-paperipussi on tyhjä, mutta jemmasta löytyy ainakin 3 rullaa. 

Kyllähän noilla pitäisi pärjätä loppukuun. Ainut ongelma voisi olla proteiini. Kananmunia en voi syödä paljoa. Ehkä voisin ostaa vaikka muikkuja/maivoja, ne ovat kilohinnaltaan halpoja, tai silakoita. Ehkä vihanneksia ja hedelmiäkin pitää vähän lisää hankkia. Perjantaina teen kyllä pizzaa, ehkä muutaman pullan tai suklaakeksejä muutama, ei tarvitse niitä sitten ostaa. Joku uuniruoka, jos jauhelihaa ei tule käytettyä.

Toinen ongelma on, että on todella paha olo. Vatsa on ihan vesiripaskalla ja yökötyttää. Kunhan ei olisi noro... Koko viikonlopun oli kummallinen olo, tavallista väsyneempi. Aamuyöstä sitten alkoi sattumaan alavatsaan tavallista enemmän. Kolmasti on jo tyhjennyskeikalla käyty. Heikottaakin niin.

Pyykkitupa oli varattu, mutta jaksoin pyöräyttää vain yhden koneellisen, sen saan kuivatettua sisälläkin, ei jaksa portaissa nyt juosta. Olin jo käynnistää oman koneen, mutta sinnillä vein pyykkitupaan kun onhan se ilmaista vielä. Kaikki säästetty euro on tarpeeseen. Tiskikonekin pitäisi pyöräyttää huomenna, käsin ei jaksa nyt paljoa tiskata. Harmittaa vaan kun olisin halunnut jatkaa puuhailuja... Ulkonakin on niin nätti ilma. Mutta elämä on.