Vähän usko loppuu tässä kevätsiivous+vähentämisurakassa. Meinaa välillä itku tulla - miksi se tavarasta luopuminen voi olla niin vaikeaa? Miksi pitää olla pihi ja tuntea niin voimakkaasti muistoja kohtaan? Ärrinpurrin ja itkupotkuraivarit 👶.
Olenkin iltaisin tehnyt vähän muuta, kun telkusta ei tule yhtään mitään mikä kiinnostaisi. Olen läpikäynyt kaikenlaisia lappusia, mitä joskus on tullut pikaisesti kirjoitettua. Kiva, jos joskus opettelisin otsikoimaan paperini, usein niissä on vain sekalaisia muistiinpanoja ja ehkä jotain piirustuksia. Otappa siitä sitten selvää mikä on ollut mielessä niitä raapustaessa...
Sitä on tullut kokeiltua kaikenlaista itsensä parantamis- ja tyynnyttämisjuttua. Löysin niihin liittyen ihan hyviäkin mietelauseita. Tai sellaisia joissa on hyvä idea ja joita olisi hyvä miettiä pitempäänkin. Laitan muutaman niistä tähän:
vaan se pitää saavuttaa.
Ota erheistäsi opiksi, sen sijaan
että aina soimaisit itseäsi niistä.
Muuta ajatuksesi - muutat elämäsi!
päätöksessämme horjumatta,
Et voi ylittää kuilua kahdella pienellä askeleella.
Meidän on opittava ottamaan vastuuta
ja lähdettävä rohkeasti liikkeelle.
Muutosta ei kannata pelätä,
on vain nostettava rohkeasti ankkuri ja annettava mennä!
Koska kaikki on epävarmaa,
niin sitten eletään juuri päivän ja tilanteen mukaan.
Jos jotakin sattuu, niin sitten mietitään mitä sille tehdään.
Kaikkeen löytyy aina jokin ratkaisu, parempi tai huonompi,
mutta ratkaisu löytyy silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki käynnistäsi 💭