Hei, nyt puuhataan

Olen vihdoin saanut käyntiin karsimis/siivousurakkani. Olen ihan odottanut oikeaa mielentilaa, muuten siitä ei tule mitään, siirtelen vain tavaroita paikasta A paikkaan B. Sitten olen ihan pöyhkeänä, kun olen ollut ahkera... ja pöh!

Nyt on ollut tähdet ja planeetat kohdillaan, ja järkeä päässä tarpeeksi. Sellainen sopivan rauhallinen mielentila myös. Olen noita kaappeja käynyt niin usein läpi, että siellä aina joku ärsyttää joka kerta. Nyt yhtäkkiä tuli sellainen olo, että miksi hilloan tätäkin tavaraa, miksi kuljetan sitä asunnosta toiseen ja laitan sen kuitenkin vain kaappiin? Kuinkahan vanha tämäkin on, milloin se on ollut viimeksi esillä, tai jotenkin käytössä? Voi, haloo hamsteria taas.

Nyt pysähdyin yhden lämpötuikkuesineen kanssa. Siihen mahtuu useampi tuikku kerralla tuikkimaan. Mutta milloin polttaisin useampaa kuin yhtä tuikkua samaan aikaan? Jo yksi tuikku tuottaa tuoksua, että haistan sen, saati sitten useampi. Sekään ei niin terveellistä ole. Saati sitten hajustetut kynttilät... (https://www.hengitysliitto.fi/elamanlaatu-ja-hyvinvointi/saa-ja-ilmanlaatu/pienhiukkaset/polta-kynttiloita-harkiten/) Joten kiertoon lähti se, poltelkoon hän, jonka keuhkot sen kestää. Kiertoon lähti myös yksi koriste-esine, joka on viettänyt aikaansa kaapissa jo kaksi vuotta. Hyvää elämää uuteen kotiin, heippa!

Vaatteiden kanssa jatkan samaa pyöristystä kuin ennenkin. Eli aina pesun jälkeen se muuttaa toiseen hyllyyn. Vähitellen tulee käytettyä koko hyllyllinen ja ne, jotka joutuvat aina valituksi viimeiseksi, joutuvat tarkkailtavaksi. Tulee mieleen kummasti omat lapsuusajat liikuntatunnit, vain yhdessä lajissa minut valittiin ensimmäisten joukossa, muulloin olin viimeisten vierellä. 

Olen edistynyt, koska kaikki mahtuvat jo hyvin kahteen hyllyyn. Nyt siirsin ongelmavaatteetkin käytyjen rinnalle, mutta näkösälle, pino on tokahyllyn etuvasemmalla. Toki alimmaisena on pari puseroa, joita käytän harvoin, ovat kovin tiheäkankaisia, eli lämpimiä. Enimmäkseen käytössä talvisin, mutta koska en enää pidä niin mustasta, ovat ne jääneet nyt käyttämättä.

ennen ja jälkeen pyyhkimisen

Tuossa ei todellakaan ole kaikki vaatteeni 😂! Siinä on vain kotivaatteet, lumppurat. Plus kalsongit, niitä on kyllä liikaa. Ns. kaupunkivaatteet ovat hengareissa. Niitäkin olen kierrättänyt kaapeissa. Pestyt asustavat nyt hyllyllä toisessa kaapissa. Jäljellä testattavia on enää ne vieläkin paremmat Seppälät, juhlavaatteet. Missä niitä kokeilee? Voisi tietenkin testailla kotona, leikkiä juhlia, mutta sitten ne pitäisi pestä, haluaisin pestä niitä mahdollisimman vähän, että pysyvät hyvinä. 

Muutama ns. juhlavaate on kyllä aika vanha. Joka kerta niitä katsellessa ärtymyspiikki nousee tuhanteen. Miksi en voi luopua niistä? En ole valinnut niitä päälleni kertaakaan täällä(kään) asumisen aikana! Ärrinpurrin. Pitäisi vain ottaa ja panna pois! Ja hiljentää se pieni ääni päässä, että mutta jos joskus on taas muotia tai mitä jos haluatkin sitä käyttää... Shuuutup!

Olen käynyt nyt jo kolme kaappia läpi, joten päätin kierrättää pakastimesta itse tekemäni kaakunpalasen! Rinnalle kippasin vaniljajäätelöä. Kummatkin sulivat suloiseksi suihkussa käydessäni. 

Muutoksia

Lyhyesti sanottuna, kyllästyin. Hermostuin siihen tuhatpäiseen liikenteeseen. Vaihdoin kaiken, paitsi sisällön. Ei jaksa selitellä kaikkea uudestaan. Mietin kyllä vahvasti ihan uutta blogia, ja teinkin sen, mutta... Sillä oli kuitenkin hyvä harjoitella uutta ulkoasua. Että voikin yhden, kahden merkin avulla saada koko ulkoasun sekaisin. Päästelin kaikenlaisia ääniä kun en saanut taustaa sopivan väriseksi ja fonttia sopivan kokoiseksi. Yksi pieni täppi taustaongelmiin ja fontista jäänyt px pois. Tulipa taas kerrattua html-kieltäkin 😜.

Ehkä tänne eksyy vanhoja lukijoita ja ihmettelee blogin nimeä ja minun uutta nimimerkkiä. Nimimerkin muutin, koska välillä sekoitun selvästi aiemmin bloganneeseen Tiiuun. En hänestä tiennyt, mutta joku sitä joskus kysyi. Tiiuhan ei ole minun oikea nimi ollenkaan. Sen tulin valinneeksi... hitsit, en enää muista itsekään, jotenkin se oli sekoitus yhdennestä toista hetkestä, vanhasta kananmunamitasta ja hoonosta ruotsista.... No, nyt leikin tekoälyn kanssa ja löysin sanan, joka on saamea ja tarkoittaa lintua, Lidnu. Tykästyin kun tykkään nykyään linnuista oikein paljon.

Blogin nimen selvennän lyhyesti myös, myöhemmin siitä lisää:

Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Metsänpeittoon joutuneen väitetään katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löydä häntä, vaikka kulkisivat ohi.

Sunnuntain aamupölinät

Väsyttää. Tai laiskottaa. En oikein erota kun niin väsyttää 🥱. Eilisen pysyttelin sisällä kun jalkoja niin väsytti pitkistä pyöräilyretkistä. Olen muutenkin yrittänyt hommata kaikenlaista. Olen nukkunut taas huonosti, enkä ole oikein tiennyt miksi. Nyt löysin ainakin yhden syyn siihen, liikaa peittoja. Illalla makkari tuntuu viileältä ja peiton alle pujahtaessa palelee, joten kerään kivan pinon ihanan painavia peittoja päälle. Kun lämpö leviää peiton alla ojentaudun hiljalleen ihan tikkusuoraksi oikealle kyljelle (paras asento suolistolle) ja nukahdan. 

Herään usein pissille parin tunnin päästä ja vielä silloin on viileää. Aamuyöstä sitten olen hehkuttanut makkarin jo niin lämpimäksi, että peittoja on liikaa. En vain jotenkin puoliunissani tajua sitä, ajattelen vain, että jos otan yhden peiton pois, herään siihen kun palelee. Torvelo. Sitten aamuyöstä kun olen aikani pyörinyt ja ähkinyt tarpeeksi, pääsen sen verran hereille, että tajuan kuoria peittosipuliani. Nyt olen kuitenkin tajunnut jättää yhden paksumman lisäpeiton pois. Tilalla on pari ohuen ohutta, päällimmäisen osaan pyyhkäistä päältäni jo osin nukuksissani. 

Aah, viime yönä nukuinkin niin sikeästi, että olo oli aamulla varsin hömelö 🐌. Piti ensin miettiä, että pitäisi liikahtaa ja sitten vasta liikahtaa... Vasta jälkeen runsaan aamiaisen ja kahden kupillisen teetä, pystyi liikuttamaan itseä ajattelematta, ja ajattelemaan ilman ajatusta ajattelusta.

Harmittaa vain kun kuvittelin meneväni rantaan aikaisin kakkosaamiaiselle. Aurinko paistaa, eikä tuule paljoa. Mutta kun jo ajatus pukemisesta uuvutti, päätin kerrankin nauttia rennosta ja veltosta olostani, enkä yrittänytkään piristyä. Eiköhän niitä aurinkoisia aamuja vielä tule, menen sitten... 

Blogini on ollut nyt auki vajaa vuorokauden ja alla saalis. Ei jaksa nyt välittää, vielä on ylirento olo. Talo on vielä yhtä pesukoneen jurnutusta lukuunottamatta hiljainen... Miltähän maistuisi aamunokoset sohvalla 😴.

Ohjasiko botti sinut tänne?

Olen tässä pitänyt blögiä kiinni kun alkoi ärsyttämään tuo bottitulva oikein kunnolla. Monet bloginpitäjät ihmettelivät tässä joku aika sitten, että botit haravoivat blogejaan. Nyt taisin löytää ainakin yhden syyn siihen. Parhaiten viittaavat URL-osoitteet -kohdassa näkyy nykyään että useimmat lukijat tulisivat yhdestä blogista. Linkit näyttävät kuin tulisivat oikeista postauksista tai jopa kommenttilootista. Näinhän tuskin on, sillä niitä tulee kymmeniä päivässä, jopa satoja viikossa. En nyt laita tähän blogin nimeä, koska on kuitenkin syytön tähän rumbaan. 

Eli lyhyesti sanottuna yrittävät houkutella napsuttelemaan niitä linkkejä. Ehkä kopioin alussa linkin uteliaisuuttani, mutta nyt pysyn niistä kaukana! Jotain hämäränkauppaa tässä on, koska ei sitä huvikseen tehdä, joku hyöty siitä on. Ne voivat johtaa saastuneille sivuille, tai sitten klikkauksilla tienataan rahaa. Kuin huijaussoitoillakin. 

Googlen analytics pitäisi näyttää oikeat luvut, mutta kuulemma botit ovat oppineet huijaamaan sitäkin. Ärsyttää kun pitää olla varovainen kaikessa, omassa elämässä että "virtuaalimaailmassakin". Kommentointilootani on vielä pysynyt "puhtaana", mutta saas nährä senkin suhteen... Pidän nyt blogini auki. Ainakin siihen saakka kun eivät ala ihan häiriköimään ja tunge lonkeroitaan oikeaan elämääni. Tosin tämä läppäri ja kännykin ovat alkaneet oudosti "värisemään", näyttö siis. Kaikki elektroniikka kiertoon ja korpeen asumaan!

Se hyöty tässä on, että olen innostunut taas pyöräilemään oikein kunnolla, tälläkin viikolla on jo 60 km hinkattu pyörän penkkiä! Rakkaassa metsässänikin olen jo vieraillut. Ihan tippa linssissä yritin eväitäni nieleskellä... Oli niin epätodellinen olo, olenko oikeasti tässä kivellä istumassa, vai onko tämä vain unta? Koko lumisen talven olen tätä odotellut! 

Märkää monin paikoin vielä on. Metsäreissun tein yhtenä pakkasaamuna, hyvä oli polkea savipohjallakin. Äkkiä se huurre kuitenkin suli auringonvalossa ja takaisin polkiessa oli aika raskasta. Pitää vielä vähän aikaa odotella ennen kuin uudestaan menen... 

Eiköhän tässä ole taas jaariteltu ihan tarpeeksi. Hyviä kevätkelejä itse kullekin! 🌞

Sunnuntai, vaikko jo maanantai?

Vähän hämmentää nämä pitkät pyhät, elin jo eilen sunnuntaita. Aurinkoisia aamuja on ollut, joten olen päässyt jo käymään kakkosaamiaisella järven rannalla. Leivosen kuulin aikaisemmin, oliko nyt viime viikolla, mutta nyt yksinäinen mustarastaskin ilmoitteli itsestään perjantaiaamuna. Mikäpä siinä oli istuskellessa auringon paisteessa, kuunnella ja mutustella. Kello oli vasta vähän yli kahdeksan. Pitkään olen tuosta hetkestä haaveillut ja vihdoin sain sen aikaiseksi. Kaiho ihan metsän keskelle on voimakas myös. Taitanee olla vielä liian märkää... 

Pidin blogin suljettuna muutaman päivän kun bottiparvi tuntuu viihtyvän hyvin sivuillani. Kävijämäärät ovat vähän huolestuttavia, kun eivät ne tuota huvikseen kuitenkaan tee. Alla viimeisen viikon tulos, vaikkakin blogini on ollut monta päivää kiinni... Tavallisesti täällä ei monikaan käy. Vai pitäisikö vierailijoista olla kiitollinen 🙃 ¿

Eivätkä nuo kävijät ole noista maista oikeasti, lähtöpaikan pystyy helposti väärentämään. Ei tuo Suomesta vierailukaan pidä paikkaansa. Ei tarvitse kuin tarkistaa asia Googlen Analyticsistä, se ei laske botteja. Siellä kävijäluku on vain muutama...

Alla 30 päivän saalis. Kaikkihan paheni kun asensin sen tykkäysjutun. Prkl. Ärsyttää vieläkin. Olo kuin joku ohimennen aina kokeilisi onko asunnon ovi auki... Kommentointi pysyy kiinni,ainakin jonkinaikaa, sinne ne kuulemma eniten yrittävät "murtautua", päästä levittämään kaikenlaista şaastaa. Haistakoon ɷ 🌪 .

Olen hämäillyt mieltäni nyt pari päivää ahmimalla mielikuvitusmaailmoja. Taas on tuijoteltu tarjolla olevia taruja sormuksista ja tylyista pahkoista. Hiekkaista dyyniäkin tuijottelin eka kertaa kokonaan. Tosin kaikkia näitä pikakelauksella väkivaltaisten kohtien ohi, turhaa minä niillä mieltäni enempää härnäilen. Ne on nähty ja huonoksi katseltavaksi todettu. 

Tänä aamunakin kävin hieman pyörääni ulkoiluttamassa. Olin vain niin myöhään liikkeellä, että kovin omiin ajatuksiin en voinut vaipua, muitakin ihmisiä oli liikkeellä, väistellä sai. Eilen vielä tuntui, että paluu todellisuteen voi olla hämmentävää kaikenlaisesta mielikuvitusmaailmasta, unetkin kun ovat olleet vilkkaita, mutta onhan tässä muu maailma palannut mieleen kun uutisia on pitänyt vähän kurkkia. Pitäydyn vielä kuitenkin vain Teksti-TV:n anneissa ja radion hiljaisissa muminoissa. Ehkä huomenna kello kuuden uutiset netin kautta, pikakelausta harrastan sielläkin. Tosin Areena antaa vain hyppiä, ei kelata tasaiseen tahtiin. Hö, miksi!