Hei, nyt puuhataan

Olen vihdoin saanut käyntiin karsimis/siivousurakkani. Olen ihan odottanut oikeaa mielentilaa, muuten siitä ei tule mitään, siirtelen vain tavaroita paikasta A paikkaan B. Sitten olen ihan pöyhkeänä, kun olen ollut ahkera... ja pöh!

Nyt on ollut tähdet ja planeetat kohdillaan, ja järkeä päässä tarpeeksi. Sellainen sopivan rauhallinen mielentila myös. Olen noita kaappeja käynyt niin usein läpi, että siellä aina joku ärsyttää joka kerta. Nyt yhtäkkiä tuli sellainen olo, että miksi hilloan tätäkin tavaraa, miksi kuljetan sitä asunnosta toiseen ja laitan sen kuitenkin vain kaappiin? Kuinkahan vanha tämäkin on, milloin se on ollut viimeksi esillä, tai jotenkin käytössä? Voi, haloo hamsteria taas.

Nyt pysähdyin yhden lämpötuikkuesineen kanssa. Siihen mahtuu useampi tuikku kerralla tuikkimaan. Mutta milloin polttaisin useampaa kuin yhtä tuikkua samaan aikaan? Jo yksi tuikku tuottaa tuoksua, että haistan sen, saati sitten useampi. Sekään ei niin terveellistä ole. Saati sitten hajustetut kynttilät... (https://www.hengitysliitto.fi/elamanlaatu-ja-hyvinvointi/saa-ja-ilmanlaatu/pienhiukkaset/polta-kynttiloita-harkiten/) Joten kiertoon lähti se, poltelkoon hän, jonka keuhkot sen kestää. Kiertoon lähti myös yksi koriste-esine, joka on viettänyt aikaansa kaapissa jo kaksi vuotta. Hyvää elämää uuteen kotiin, heippa!

Vaatteiden kanssa jatkan samaa pyöristystä kuin ennenkin. Eli aina pesun jälkeen se muuttaa toiseen hyllyyn. Vähitellen tulee käytettyä koko hyllyllinen ja ne, jotka joutuvat aina valituksi viimeiseksi, joutuvat tarkkailtavaksi. Tulee mieleen kummasti omat lapsuusajat liikuntatunnit, vain yhdessä lajissa minut valittiin ensimmäisten joukossa, muulloin olin viimeisten vierellä. 

Olen edistynyt, koska kaikki mahtuvat jo hyvin kahteen hyllyyn. Nyt siirsin ongelmavaatteetkin käytyjen rinnalle, mutta näkösälle, pino on tokahyllyn etuvasemmalla. Toki alimmaisena on pari puseroa, joita käytän harvoin, ovat kovin tiheäkankaisia, eli lämpimiä. Enimmäkseen käytössä talvisin, mutta koska en enää pidä niin mustasta, ovat ne jääneet nyt käyttämättä.

ennen ja jälkeen pyyhkimisen

Tuossa ei todellakaan ole kaikki vaatteeni 😂! Siinä on vain kotivaatteet, lumppurat. Plus kalsongit, niitä on kyllä liikaa. Ns. kaupunkivaatteet ovat hengareissa. Niitäkin olen kierrättänyt kaapeissa. Pestyt asustavat nyt hyllyllä toisessa kaapissa. Jäljellä testattavia on enää ne vieläkin paremmat Seppälät, juhlavaatteet. Missä niitä kokeilee? Voisi tietenkin testailla kotona, leikkiä juhlia, mutta sitten ne pitäisi pestä, haluaisin pestä niitä mahdollisimman vähän, että pysyvät hyvinä. 

Muutama ns. juhlavaate on kyllä aika vanha. Joka kerta niitä katsellessa ärtymyspiikki nousee tuhanteen. Miksi en voi luopua niistä? En ole valinnut niitä päälleni kertaakaan täällä(kään) asumisen aikana! Ärrinpurrin. Pitäisi vain ottaa ja panna pois! Ja hiljentää se pieni ääni päässä, että mutta jos joskus on taas muotia tai mitä jos haluatkin sitä käyttää... Shuuutup!

Olen käynyt nyt jo kolme kaappia läpi, joten päätin kierrättää pakastimesta itse tekemäni kaakunpalasen! Rinnalle kippasin vaniljajäätelöä. Kummatkin sulivat suloiseksi suihkussa käydessäni. 

Muutoksia

Lyhyesti sanottuna, kyllästyin. Hermostuin siihen tuhatpäiseen liikenteeseen. Vaihdoin kaiken, paitsi sisällön. Ei jaksa selitellä kaikkea uudestaan. Mietin kyllä vahvasti ihan uutta blogia, ja teinkin sen, mutta... Sillä oli kuitenkin hyvä harjoitella uutta ulkoasua. Että voikin yhden, kahden merkin avulla saada koko ulkoasun sekaisin. Päästelin kaikenlaisia ääniä kun en saanut taustaa sopivan väriseksi ja fonttia sopivan kokoiseksi. Yksi pieni täppi taustaongelmiin ja fontista jäänyt px pois. Tulipa taas kerrattua html-kieltäkin 😜.

Ehkä tänne eksyy vanhoja lukijoita ja ihmettelee blogin nimeä ja minun uutta nimimerkkiä. Nimimerkin muutin, koska välillä sekoitun selvästi aiemmin bloganneeseen Tiiuun. En hänestä tiennyt, mutta joku sitä joskus kysyi. Tiiuhan ei ole minun oikea nimi ollenkaan. Sen tulin valinneeksi... hitsit, en enää muista itsekään, jotenkin se oli sekoitus yhdennestä toista hetkestä, vanhasta kananmunamitasta ja hoonosta ruotsista.... No, nyt leikin tekoälyn kanssa ja löysin sanan, joka on saamea ja tarkoittaa lintua, Lidnu. Tykästyin kun tykkään nykyään linnuista oikein paljon.

Blogin nimen selvennän lyhyesti myös, myöhemmin siitä lisää:

Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Metsänpeittoon joutuneen väitetään katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löydä häntä, vaikka kulkisivat ohi.