Oi, että olikin mukava taas mennä viilettää! Kävin pitkän reissun. Taisin viimeksi tehdä tuon lenkin ennen lunta. Kilometrejä tuli kivasti, n. 26. Puolessa välissä kävin keittolounaalla kevätpäiväntasauksen kunniaksi. Ostin samalla lempileipääni ja kahvin kun olivat tarjouksessa. Naapurista ostin nappikuulokkeet, sellaiset nauhalliset.
Olipa kuulokevalikoima suurentunut! Piti oikein ajatuksella tutkia pikkuruisia tekstejä, että osasi ostaa oikeat. Noita vanhoja malleja ei ole enää paljoa tarjolla. Kotona sitten kokeilin ja pärskähti muutama ärränpää, ääni tuli kuin jostain peltitölkistä! Jostain aivojen sopukoista yritti tulla jotain deja vu -muistoa... tämä on koettu ennenkin. Mikäs juttu tämä olikaan... pinnistä muisti, pinnistä 😣!
Ah, syynä oli kun nämä ovat mikilliset. Joku mp3-soittimen liitinjuttusysteemiongelmapongelma... Eli, eikun teippaamaan johdosta mikkipainike pohjaan ja avot, musiikki raikaa kuin ennenkin. Oijoi, Mando diao vyöryi suoraan korviin, ja kovalla, kuten se pitääkin aina kuunnella. Tavallisesti en tällaisesta musiikista niin välitä, mutta miehen äänestä pidän. Ja rytmi, se iskee heti lantioon ja peppu alkaa viuhtoa ees taas 🎶.
Nuoruudestani en oikeastaan kaipaa muuta kuin discoissa ja yökerhoissa vietettyä aikaa, kun pääsisi taas tanssimaan... koko ilta, ja tauotta, juominen ei kiinnostanut tippaakaan kun musiikki oli sopivaa.
