Kuka olen?

Milloin ihminen oppisi tekemään asioita vain siten, että voisi hyvin muulloinkin kuin juuri sillä hetkellä? Että osaisi hypätä sen hetkellisen himonsa tai halunsa yli, pysähtyä ja miettiä onko tämä minulle hyväksi vielä hetken päästä, tunnin päästä, yhä huomennakin? Ensi viikolla, tai ensi vuonna? 

Kaikki oli hyvin eiliseen saakka. Perjantai-iltana riitti ihan mainiosti iltanamuksi pieni Da Capo. Eilen sitten nytkähdin ensin cittarin irtokarkkitarjouksen edessä. Sitten muisti tyhjeni ja prisman pullatiskillä muistin vain, että ansaitsen jotain hyvää kun jaksoin polkea tänne saakka. 😞

Reissumiehen Eväsleipä (ruista, kinkkua ja kananmunaa!), isohko korvapuusti kahvilla ja illalla muutama irtokarkki = taas levoton yö ja aamulla vatsa sekaisin kuin seinäkello. Miksi?? Ompelenko leipäläpeni kiinni! Pieni reikä vain pillille, jolla ryystää jotain terveellistä vihermehua. Juu, ei sekään kävisi. Laimennettua ja liotettua tähtipölyä?

 

Kun en taaskaan kykene kävelylle, hoidin asioita netissä. Välillä huvittaa kun pitää valita olenko minä vai olenko joku muu, kun vierailen virallisemmilla sivuilla. Mitä jos tänään asioisin jonakin itsensä hallitsevana, terveenä, viisaana olentona? Olisiko asiat paljonkin toisin? 

Menenpä häpeämään itseäni pöntölle taas kolmannen kerran tälle aamulle. Huomisesta lähtien elän... pyhällä hengellä auringon valolla positiivisella mielellä toivon kipinöillä.

Rakas nuppuseni! +

Ei nyt ole joulukuu, höpsöliini.... 

Vai tunnetko olevasi pääsiäiskaktus kuitenkin, 

mutta siihenkin, pääsiäiseen, on vielä aikaa.

 Ei se mitään, olet kuitenkin tervetullut, pitkästä aikaa, 

sinä kaunokainen, toivottavasti viihdyt pitkään! 

Nuppuseni 😍!

Edit:

Minäpä kävin! Luulin ettei sää salli cittarissa käyntiä tällä viikolla, mutta päätin yrittää. Ohoh, siellähän pääsee kohta jo kesäpyörällä. Pääsee kerryttämään kilometrejä! Siihen menee kuitenkin vielä muutama, lämmin, päivä. Oli paikoin polanteisia kohtia, varsinkin alikulut. Niiden päällä auta oikein nastatkaan, liukuu vain hitaammin, ja ehkä liukumatka on lyhyempi... 

Ostin nyt enemmän ruokaa kun nastapyörälläkään en halua sulalla asfaltilla ajaa, oli sen verran kalliit nastarenkaat. Nyt pärjään pitkälle ilman kauppakäyntejä. Jauhot ja öljyn unohdin taas ostaa 😑, eivät olleet kyllä edes kauppalistalla...

Söin eilen vähän tukevammin iltapäivällä ja nukuin vaihteeksi sohvalla, niin olin aamulla pirteämpi. Aurinkokin kurkisteli pilvien takaa. Pilveen ehti vain sujahtaa ennen ulospääsyäni... Mutta kurkisteli taas kun lähdin paluumatkalle. Kävin paluumatkalla Prismassa ostamassa loput tarpeelliset. 

Nauratti aamulla kun heräsin. Nukuin rennommin kun makkarin ovi oli kiinni ja olkkarin toisella seinällä on ikkuna ja toisella oma veski, keittiöseinustan takana taas asuva naapuri oli muualla. Nukuin niin rennosti, että heräsin yöllä siihen kun kuorsasin. Aamulla heräsin uneen, että joku piereskeli oikein kunnolla. Olisikohan ollut minä itse 🤭. Oi, kun asuisi omakotitalossa, tai edes rivitalon päädyssä. Tai talossa, jonka seinät eivät ole pinkopahvia ja seinän takana... paskiaisia.

Oli niin hyviä tarjouksia cittarissa, että säästin ja ostin Reissumieseväsleivän ja korvapuustin! Sitähän varten tarjouksien perässä juoksen, voi ostaa välillä vähän ylimääräistä tai käydä kalliissa pienessä lähikaupassa. Ei niillä pankkitiliä kasvata suinkaan. Eväsleivästä vain tulee mieleen niin viime kesän eväsretket metsässä 😍+😭. Keitänpä samalla namiskoiden seuraksi kahvet!