keskiviikko 11. maaliskuuta 2026

Ollakko, vai eikö olla

Minullahan oli tarkoitus roikkua netissä, ja täälläkin, vähemmän, mutta nyt kun on muutakin kuin valittamista, puran ajatuksiani enemmän. Unohtui nimittäin aamulla tämä mielenkiintoinen ohjelma, jonka eilen katsoin: Prisma: Autismin jäljillä .

Olen useinkin miettinyt onko minulla lievää autismia, olenko ns. kirjoilla. Eilen tulin siihen tulokseen, että ehkä vain lievästi, en löytänyt itsestäni oireita, joista enimmäkseen tässä ohjelmassa puhuttiin. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia lukea toista. Päinvastoin, luen helposti mikroilmeetkin, liiankin helposti. Tulin siihen tulokseen, että olen enemmän erityisherkkä vain. Sekin kyllä luetaan välillä autismin, adhd, tai mihin tahansa piiriin.

Mietin vain täytyykö kaikkea lajitella niin tarkasti, mitä jos oltaisiin kaikki vain erilaisia, me lievemmin oireilevat siis. Tuntuu, että ihmisessä nykyään pitää olla jotain vikaa kun tunteilee, tai ei tunteile. Pitäisi olla vain reipas teflonpinta kaikkien asioiden suhteen. 

Kohta kello on yksitoista. Olisiko aika helpolle jumpalle, näkyy suorana näin netistä tai telkustakin:
 

Tässä hetkessä...


 Yritä katsoa maailmaa uudesta näkökulmasta

Järjestä tavoitteesi ja prioriteettisi uudelleen pysyen samalla uskollisena arvoillesi. 
 
Nyt on myönteisen uhrautumisen aika., 
luovu hetkellisesti mukavuudesta, vanhoista tavoista tai hallinnan tunteesta, 
jotta voit saada uuden näkökulman asioihin. 
Luovu tilanteista, jotka ovat jarruttaneet sinua tai olleet haitallisia elämällesi.
 
Älä uhraudu turhan asian tai huonon ihmissuhteen vuoksi. 
Älä pelkää päästää irti. 
 
Meditoi, ravitse mieltäsi ja löydä uusi keskipisteesi. 
 
Varmista, että olet rehellinen itsellesi.
Olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu 
ja olet ainutlaatuinen koko maailmankaikkeudessa. 
 
Synny uudelleen, virkisty ja aseta jalkasi taas tukevalle maalle. 
Käy läpi koettelemus vahvistuneella asenteella 
ja uudella sitoutumisella siihen, mihin uskot. 
 
Jaksa vielä – pysy lujana.

 
Välillä, tai useimmiten tuntuu, että ketään ei kiinnosta minä tai minun hyvinvointini. Välillä universumi yllättää ja heittää tällaisia silmien eteen... 💘. Ehkä joku, jossain kuitenkin. 

Keittelin eilen pitkästä aikaa riisipuuroa ja tämä, Elämme itsekkyyden aikaa, kuului hiljaa taustalla. Jos tänään hiljentyisi neuleen pariin hetkeksi kuuntelemaan sen kokonaan, tuntui sopivan niin tähän aikaan, olen itsekin näitä asioita miettinyt viime aikoina paljon.