Potkua persiille, vätys

Tällä viikolla olen ollut harvinaisen saamaton. Oikein itseäkin ärsyttää. Olen kyllä nukkunutkin todella huonosti. Illalla alkanut nuokkua jo kahdeksalta ja ysiltä olen jo kavunnut unipesääni ja nukahtanut melkein heti. Nukahtaminen on kyllä niin ihanaa 💓! Pissillä kerran ennen puoltayötä ja onneksi nukahtanut uudelleen. Mutta sitten kolmen jälkeen alkaa se turkasen pyöriminen! Puoli viideltä olen parina aamuna luovuttanut, ottanut kännykän käteen ja yrittänyt sillä viihdyttää itseäni edes puoli kuuteen saakka. Aikaisemmin en ole viitsinyt nousta kolistelemaan. Raivoisan naapurin kuunteleminen heti aamusta pilaa koko päivän.

Syytä tähän aamuheräilyyn olen miettinyt. Vaikka toki aikaisin menen nukkumaan, on minusta kuusi tuntia aika vähän unta kun se ei ole pakollista. Ajatuskin on aika huonosti tällä viikolla juossut. Tuntuu kuin olisi kulunut vasta päivä tai pari, kaikki päivät tuntuvat samalta puurolta. Syönti on ollut aika huonoa, nälkä voi olla myös syy heräilyyn. Aamuisin on ollut karmea nälkä. Mutta myös maksan ongelmat johtavat juuri kolmen aikoihin heräämiseen. Hmm... muistin nyt juuri, että olen syönyt nyt joka toinen päivä vitamiinipillerin kun syönti on niin huonoa. Ne ovat ennenkin kuormittaneet jostain syystä maksaani. Jätänpä hetkeksi pois 😬.

Minulla on tapana punnita itseni perjantaiaamuisin. En muista tehdä sitä joka perjantai. Tänä aamunakaan en muistanut, kuin vasta kun kaikki vaatteet olivat päällä. Vessan lattia on sen verran kallellaan joka suuntaan, että puntari pitää nostaa aina eteisen puolelle että saa luotettavan tuloksen. Nyt en jaksanut enää riisua kun paleli, joten kokeilin vaatteet päällä. Oho, 72,6. Vaikka missä asennoissa yritin, näytti suurinpiirtein samaa. Päälläni olevat vaatteet ovat kyllä aika kevyet, jotain tekokuitua, rätinästä päätellen. Lihakset kutistuvat kun vain olen, enkä oikein enää ulkoilekaan. Hyi minua! 

Kännykässä olen roikkunut nyt ihan liikaa. Myös tällä koneella. Mukava herätys tuli eilen illalla kun jäin kuuntelemaan oppimismielessä ruotsinkielistä ohjelmaa. Jota kannattaisi katsoa useammin, on niin hyvä! Nyt aiheena oli kai nettiriippuvuus. Ehdin katsoa vain viimeiset kymmenisen minuuttia. Onneksi löytyy Areenasta: Skavlan ja RuotsiK2, J4: Olisipa kehitys pysähtynyt mikroaaltouuniin . Näemmä myös haastattelu Microsoftin perustajan ja Gates Foundationin Bill Gatesin kanssa, sen voin kyllä jättää väliin... 

Päätin myös jättää tämän joka-aamuisen postaamisen. Olen kuitenkin näin aamuisin tomerimmillani (kirjoitinko oikein?), joten tämä vie tehokasta kotityöaikaani 🤓. Pitää myös enemmän miettiä mistä kirjoittaa kun ei ole aihetta valmiina. Tutkin eilen kirjanmerkkilistaani kun etsin jotain. Törmäsin yhteen tapaan laittaa tykkäyspainike blogiin. Laitan sen tuohon sivupalkkiin nyt ensin. Käykäähän leikkimässä painikkeilla 😎.

Ulkonakin voisi käydä

Äkkilähtö että -paluu

Eilen iltapäivällä tuli viesti, että pärstäimelläsi varustettu kortti on haettavissa. Lähdin heti aamusta ja asetin pyrstöni poliisilaitoksen penkille, ja suljin silmäni ajatuksella uinailla siinä pitemmän aikaa. Hö, en ehtinyt edes hyvää asentoa löytää, kun piti pongahtaa taas liikkeelle. Virkailija oli niin kiireinen myös, että näytti kuvan tarkistamisen ja kortin minulle antamisen jälkeen pongahtavan myös lentoon. Olikohan jo kahvitauko mielessä...

Takki sylissä löysin sitten itseni ulko-ovelta hieman pöllähtäneenä. Kello ei ollut edes yhdeksää. Olin tullut bussilla kun en ollut varma kuinka kauan asioilla menee. Pakkasella on vielä aamuisin, mutta äkkiä maa sulaa ja paksussa loskassa ei ole kiva ajaa. Olin kaatua jo edellisenä päivänä. Olisin halunnut käydä yhdessä kaupassa, mutta se aukeaisi vasta yhdeksältä. Katselin bussiaikataulua ja huomasin että jos kävisin pikaisesti lähikaupassa, ehtisin samalla bussimaksulla takaisin. Osa minusta halusi jäädä kaupunkiin, kun sinne varta vasten tulin, mutta pihiminä valitti rahanmenoa. Tottelin nöyrästi pihiminää ja pinkaisin kaupan kautta bussiin. Tylsä minä.

Jossain kohtaa selässä tuntui vingahdus ja nyt on selässä kipeä "puolivanne". Joku on taas luikahtanut paikaltaan. Istua jaksaa, mutta seisaallaan kipeytyy. Minun piti tänään siivota ja pyykätä ja huomenna käydä prismassa. Minulla oli kaupungissa vain pieni laukku, joten jätin maidon ostamatta. Se ainakin pitää huomenna käydä hakemassa. Ja ehkä jotain hyvää, makeanhammasta kolottanut jo pari päivää harvinaisen paljon. Olen useamman vuoden syönyt makeaa vain perjantaisin ja/tai lauantaisin, ja hyvin tässä päätöksessä olen pysynyt. Poikkeuksia tietenkin tulee, varsinkin kesällä jäätelön suhteen. Nyt kuitenkin himo on harvinaisen voimakas. Suu napsaa!

Kuvat vanhoja. Nyt on hyvä hetki putsailla blogin kuva-albumia:  https://www.blogger.com/mediamanager/