Äkkilähtö että -paluu

Eilen iltapäivällä tuli viesti, että pärstäimelläsi varustettu kortti on haettavissa. Lähdin heti aamusta ja asetin pyrstöni poliisilaitoksen penkille, ja suljin silmäni ajatuksella uinailla siinä pitemmän aikaa. Hö, en ehtinyt edes hyvää asentoa löytää, kun piti pongahtaa taas liikkeelle. Virkailija oli niin kiireinen myös, että näytti kuvan tarkistamisen ja kortin minulle antamisen jälkeen pongahtavan myös lentoon. Olikohan jo kahvitauko mielessä...

Takki sylissä löysin sitten itseni ulko-ovelta hieman pöllähtäneenä. Kello ei ollut edes yhdeksää. Olin tullut bussilla kun en ollut varma kuinka kauan asioilla menee. Pakkasella on vielä aamuisin, mutta äkkiä maa sulaa ja paksussa loskassa ei ole kiva ajaa. Olin kaatua jo edellisenä päivänä. Olisin halunnut käydä yhdessä kaupassa, mutta se aukeaisi vasta yhdeksältä. Katselin bussiaikataulua ja huomasin että jos kävisin pikaisesti lähikaupassa, ehtisin samalla bussimaksulla takaisin. Osa minusta halusi jäädä kaupunkiin, kun sinne varta vasten tulin, mutta pihiminä valitti rahanmenoa. Tottelin nöyrästi pihiminää ja pinkaisin kaupan kautta bussiin. Tylsä minä.

Jossain kohtaa selässä tuntui vingahdus ja nyt on selässä kipeä "puolivanne". Joku on taas luikahtanut paikaltaan. Istua jaksaa, mutta seisaallaan kipeytyy. Minun piti tänään siivota ja pyykätä ja huomenna käydä prismassa. Minulla oli kaupungissa vain pieni laukku, joten jätin maidon ostamatta. Se ainakin pitää huomenna käydä hakemassa. Ja ehkä jotain hyvää, makeanhammasta kolottanut jo pari päivää harvinaisen paljon. Olen useamman vuoden syönyt makeaa vain perjantaisin ja/tai lauantaisin, ja hyvin tässä päätöksessä olen pysynyt. Poikkeuksia tietenkin tulee, varsinkin kesällä jäätelön suhteen. Nyt kuitenkin himo on harvinaisen voimakas. Suu napsaa!

Kuvat vanhoja. Nyt on hyvä hetki putsailla blogin kuva-albumia:  https://www.blogger.com/mediamanager/

Keskeisen viikonpäivän aamuna

Viime yönkin oli aika vilkasta menoa. Olin juuri saanut tyhjennettyä äitini kuolinpesän, kun serkkuni oli "tullut käymään". Asunto oli taas täynnä tavaraa, ruokakaapit täynnä sokerisia tuotteita. Kaikki kukat olivat kellastuneita tai kuolemaisillaan. Olin hiljaa ja purin hammasta. Yritin kastella kukkia, mutta multa oli niin kuivaa, että valui pois. 

Kaivelin eilen "pitäisi ommella" -kassiani. Siellä oli kankaan palasia, joista tuskin lähiaikoina keksisin mitään tehdä. Päätin viedä varastoon kanganlaatikkoon. Takaisin. Yhdet housut voisin korjata ja kokeilla kotona onko mukavat, kunhan vähän lämpenee. Olen vilukissampi kuin koskaan. Päälläni on useimmiten nykypäivinä t-paita, ohut pitkähihainen, neule ja villatakki. Jaloissa ohuet sukat ja villasukat. Yhdet housut ovat vielä riittäneet, varmaan pitkän villatakin ansioista. 

Alkuyöstä nukun raskaan peittokuorman alla 🧡. On vanusisältöinen peitto, sen päällä huopaantunut puuvillapeite, sitten pari ohutta vanhaa vilttiä, ja usein vielä paksumpi viltti. Herään usein tunnin, kahden päästä nukahtamisesta pissille ja kuorin silloin päällimmäisen peiton pois. Paitsi jos yhä palelee. Nykyään herään myös alkuyöstä kuorimaan kerroksia pois. Tunnen nukkuvani sipulin sisällä. Uni ei tule jos peitto ei paina. Tuskalla odotan aina kesäaikoja...

Mallailin eilen myös paria vanhaa yöpaitaa. Ovat niin ohentuneet, suloisen pehmeitä, mutta reikäisiä. Teen niistä hellemekon. Hellehelvetti tulee kuitenkin taas. Kotikäyttöön tulevat. Pitää vaan katsoa, että ovat tarpeeksi pitkiä, en halua istua paljain perssein. Hellekausina vuoraan kyllä muutenkin kaikki istuimet ja köllöttelypaikat vanhoilla lakanoilla. Inhottaa ajatus hikisestä ihosta kankaalla, jota ei voi pestä...

Illalla löysin Areenasta uuden sarjan, Murha ennen iltahartautta. Taas pappi apuna murhajutuissa. Uutta tässä oli, että aika mihin sarja ajoittuu, on kasari. Ensimmäisillä minuutteilla mietin miten pappi on jotenkin tutun oloinen, vaikka tuntemattoman näköinen. Sarja on jotenkin hidastempoinen, joten huomaamattani jäin miettimään kuka tämä oikein on? Eleissä oli jotain, joka vähän jostain syystä kiukutti. Sitten hoksasin kuka hän on, Neville Longbottom Harry Potterista! Hän oli vähän sivuroolissa oleva reppana jota kiusattiin. Se aiheutti tuon kiukun tunteen jossain sisällä. Jännä oli huomata pieniä samoja ilmeitä kuin Potterissa. Eli siis ihan oikeita mitä käyttäisi muutenkin...