Keskeisen viikonpäivän aamuna

Viime yönkin oli aika vilkasta menoa. Olin juuri saanut tyhjennettyä äitini kuolinpesän, kun serkkuni oli "tullut käymään". Asunto oli taas täynnä tavaraa, ruokakaapit täynnä sokerisia tuotteita. Kaikki kukat olivat kellastuneita tai kuolemaisillaan. Olin hiljaa ja purin hammasta. Yritin kastella kukkia, mutta multa oli niin kuivaa, että valui pois. 

Kaivelin eilen "pitäisi ommella" -kassiani. Siellä oli kankaan palasia, joista tuskin lähiaikoina keksisin mitään tehdä. Päätin viedä varastoon kanganlaatikkoon. Takaisin. Yhdet housut voisin korjata ja kokeilla kotona onko mukavat, kunhan vähän lämpenee. Olen vilukissampi kuin koskaan. Päälläni on useimmiten nykypäivinä t-paita, ohut pitkähihainen, neule ja villatakki. Jaloissa ohuet sukat ja villasukat. Yhdet housut ovat vielä riittäneet, varmaan pitkän villatakin ansioista. 

Alkuyöstä nukun raskaan peittokuorman alla 🧡. On vanusisältöinen peitto, sen päällä huopaantunut puuvillapeite, sitten pari ohutta vanhaa vilttiä, ja usein vielä paksumpi viltti. Herään usein tunnin, kahden päästä nukahtamisesta pissille ja kuorin silloin päällimmäisen peiton pois. Paitsi jos yhä palelee. Nykyään herään myös alkuyöstä kuorimaan kerroksia pois. Tunnen nukkuvani sipulin sisällä. Uni ei tule jos peitto ei paina. Tuskalla odotan aina kesäaikoja...

Mallailin eilen myös paria vanhaa yöpaitaa. Ovat niin ohentuneet, suloisen pehmeitä, mutta reikäisiä. Teen niistä hellemekon. Hellehelvetti tulee kuitenkin taas. Kotikäyttöön tulevat. Pitää vaan katsoa, että ovat tarpeeksi pitkiä, en halua istua paljain perssein. Hellekausina vuoraan kyllä muutenkin kaikki istuimet ja köllöttelypaikat vanhoilla lakanoilla. Inhottaa ajatus hikisestä ihosta kankaalla, jota ei voi pestä...

Illalla löysin Areenasta uuden sarjan, Murha ennen iltahartautta. Taas pappi apuna murhajutuissa. Uutta tässä oli, että aika mihin sarja ajoittuu, on kasari. Ensimmäisillä minuutteilla mietin miten pappi on jotenkin tutun oloinen, vaikka tuntemattoman näköinen. Sarja on jotenkin hidastempoinen, joten huomaamattani jäin miettimään kuka tämä oikein on? Eleissä oli jotain, joka vähän jostain syystä kiukutti. Sitten hoksasin kuka hän on, Neville Longbottom Harry Potterista! Hän oli vähän sivuroolissa oleva reppana jota kiusattiin. Se aiheutti tuon kiukun tunteen jossain sisällä. Jännä oli huomata pieniä samoja ilmeitä kuin Potterissa. Eli siis ihan oikeita mitä käyttäisi muutenkin...

Outoja kohtaamisia

Näin viime yönä kummallista unta. Olin mennyt valittamaan johonkin kun nettini ei toimi. Ihan ohimennen ajattelin käydä kysymässä, onko vain minulla vai muuallakin ongelmaa. En ole varma oliko kyseessä kodin vai kännykän netti. Nainen tiskin takana oli aika epämääräinen. Vai olikohan välillä mieskin, unessa nyt koskaan ole mitään varmuutta näkemästään. Siksi en varmaan tykkää Hercule Poirotin introsta, on niin muuttuva ja epämääräinen. 

Naisoletettu ei oikein jaksanut kiinnostua kysymyksestäni. Kun otin vähän painokkaamman äänensävyn mukaan (unissa osaan olla äkäinen!), napsutteli hän konettaan ja ilmoitti jonkun tulevan katsomaan asiaa kotiini jossain vaiheessa. Ilmassa leijui joku mahdollinen lisälaitekin. Aha... milloinkahan tämä henkilö tulee? Ei vastausta... Ihmisiä ympäriinsä liikkumassa.

Jossain välissä huomasin selostavani naisoletetulle mitä olen syönyt tällä ja edellisellä viikolla... Mitä ihmettä tämä asiaan liittyy 😮? Naisoletettu näytti jotenkin, en osaa kuvailla ilmettä, vähän pilkalliselta. Tajusin tämän tajunneen, että olen työtön, syön kotona. Alkoi ärsyttämään. Kysyin uudestaan, milloin ja miksi tämä joku henkilö tulee, ja mitä se maksaa? 

Seuraavaksi huomasin olevani toimiston käytävällä. Kaikki työntekijät olivat lähdössä kotiin. Vaeltelin yksin käytävällä ja mietin, voisin olla töissä täällä, täällä on viihtyisän näköistä. Tirsk! Viimeisen oven avatessani joku heitti ohitseni ihovoidepurkin takanani olevalle sohvalle. Oli kuulemma joululahja. Kysyi minulta mietteissään oliko virheostos yövoiteeksi kun siinä oli paljon vitamiineja, häiriintyykö iho, virkistyykö liikaa? Jäin miettimään asiaa... Onneksi heräsin ennen kuin vastasin.

Kävin pienellä lenkillä aamulla. Pää kaipaa virkistystä. Unohdin kytkeä aktirannekkeen päälle. No, lenkki ei ollut kovin pitkä, kävin samalla kaupassa kun leipä lopussa. Joku oli ravistellut yhdestä puusta kaikki lumet pois. Muutenkin alkaa kohta taas näyttämään ankealta, poissa on kohta kaikki lumesta pullottavat puut. Ellei tuleva lumisade korjaa asiaa.