Outoja kohtaamisia

Näin viime yönä kummallista unta. Olin mennyt valittamaan johonkin kun nettini ei toimi. Ihan ohimennen ajattelin käydä kysymässä, onko vain minulla vai muuallakin ongelmaa. En ole varma oliko kyseessä kodin vai kännykän netti. Nainen tiskin takana oli aika epämääräinen. Vai olikohan välillä mieskin, unessa nyt koskaan ole mitään varmuutta näkemästään. Siksi en varmaan tykkää Hercule Poirotin introsta, on niin muuttuva ja epämääräinen. 

Naisoletettu ei oikein jaksanut kiinnostua kysymyksestäni. Kun otin vähän painokkaamman äänensävyn mukaan (unissa osaan olla äkäinen!), napsutteli hän konettaan ja ilmoitti jonkun tulevan katsomaan asiaa kotiini jossain vaiheessa. Ilmassa leijui joku mahdollinen lisälaitekin. Aha... milloinkahan tämä henkilö tulee? Ei vastausta... Ihmisiä ympäriinsä liikkumassa.

Jossain välissä huomasin selostavani naisoletetulle mitä olen syönyt tällä ja edellisellä viikolla... Mitä ihmettä tämä asiaan liittyy 😮? Naisoletettu näytti jotenkin, en osaa kuvailla ilmettä, vähän pilkalliselta. Tajusin tämän tajunneen, että olen työtön, syön kotona. Alkoi ärsyttämään. Kysyin uudestaan, milloin ja miksi tämä joku henkilö tulee, ja mitä se maksaa? 

Seuraavaksi huomasin olevani toimiston käytävällä. Kaikki työntekijät olivat lähdössä kotiin. Vaeltelin yksin käytävällä ja mietin, voisin olla töissä täällä, täällä on viihtyisän näköistä. Tirsk! Viimeisen oven avatessani joku heitti ohitseni ihovoidepurkin takanani olevalle sohvalle. Oli kuulemma joululahja. Kysyi minulta mietteissään oliko virheostos yövoiteeksi kun siinä oli paljon vitamiineja, häiriintyykö iho, virkistyykö liikaa? Jäin miettimään asiaa... Onneksi heräsin ennen kuin vastasin.

Kävin pienellä lenkillä aamulla. Pää kaipaa virkistystä. Unohdin kytkeä aktirannekkeen päälle. No, lenkki ei ollut kovin pitkä, kävin samalla kaupassa kun leipä lopussa. Joku oli ravistellut yhdestä puusta kaikki lumet pois. Muutenkin alkaa kohta taas näyttämään ankealta, poissa on kohta kaikki lumesta pullottavat puut. Ellei tuleva lumisade korjaa asiaa.

Joka päivä?

Olen liikaa roikkunut kännykällä ja/tai hiiri kourassa. Etsinyt luettavaa, ajatuksia muualle kuin omaan todellisuuteen. Perjantaina join ahdistukseen koko viinipullollisen (pienehkö pullo 0,75 l). Tarkoitus oli ihan humaloitua, kadota syvemmälle omaan kuplaan kun iltaisin on vielä pimeääkin. 

Edellisestä kerrasta on aikaa. Join sen syönnin päälle, joten syy miksen haluamallani tavalla humaltunut, saattoi johtua syömisestä. Olisin halunnut olla hiprakassa, hihitellä, rentoutua. Mutta lojuin vain sohvalla ja tuijottelin telkkua. Rentouduin kyllä kun simahtelin siinä loikoillessa, sänkyyn, peiton alle, kömmin jo puoli kymmeneltä 🙈. Plyäh, tylsä keskiaikainen eukko.

Lauantaina alkoi jo tympimään oma saamattomuus ja tylsyys. Mieli odottaa jo kummasti kevättä. Olen alkanut jo hämmästyä välillä aamuisin ulos katsoessani että ai, siellä on vielä lunta. Samaa tapahtuu syksyisin, ai, eikö siellä ollutkaan lunta? Minulla on aina ollut tämä outo vika ennen kuin oikeaa muutosta ulkona tapahtuu. 

Päivitin sivupalkin tietoja, painoa en ole uskaltanut mitata, olen kuitenkin lihonut. Paljon suolaistakin olen syönyt. Ehkä perjantaina sitten. Talvipyörässä ei ole mittaria, joten sen mittaus pysyy nollilla. Eikä tule muutenkaan paljoa pyöräiltyä nyt, kauppaan ja kirjastoon pääasiassa.

Lauantaina vaihdoin jo parin kukan pintamullat, ja eilen loput. Mylläsin viime vuonna lähes kaikki kukat läpi, raastoin kuivuneet juuret ja istutin uudestaan, joten tänä vuonna raaputtelin vain pintamullat pois, ja uutta tilalle. Limoviikuna näytti kyllä ihan hyvältä, paremmalta kuin vuosiin, mutta tykkäsi kai huonoa kun leikkelin kuivia oksia pois, alkoi tiputtamaan lehtiä, on kohta kalju.

Kävin läpi viime viikolla kirjanmerkkilistaani ja löysin muutaman enkunkieliset blogin. Siellä kokeiltiin itsensä aktivoimista kirjoittamalla joka päivä tekemisiään blogiin, viikon ajan. Vähän kuin pitää olla jotain raportoitavaa!  Pitäisikö kokeilla, auttaisikohan se 🙄, saisinko sopivasti henkistä potkua persiiseen 🤔.