Kävin leffassa. Leffa oli hauska, nauroin paljon. Siinä vanha pomo ei halunnut poistua johtajan paikaltaan, vaan teki kaikkensa, ettei tulisi suistetetuksi paikaltaan. Viimeinen keino oli sitten, että siirsi itsensä gorillan kehoon, mellevänä istui mustalla nahkaisella tuolilla sikari suussa. Sitten alkoi taas sekamelska, mitä leffassa oli vähän liikaa. Muukin porukka alkoi kyllästymään, näin kun kännyköitä alkoi loistamaan salissa. Yksi pariskunta lähti jo pois.
Kaivoin itsekin kännykän esiin katsoakseni kelloa. Näppäinlukko kiukutteli, sanoi vain Hi! Viimein onnistuin, oho, jo 21.17, ei kun 21.47! Onpa pitkä leffa! Vilkaisin samalla valkokankaalle, lopputekstit alkoivat vilistä ja samalla lähes kaikki ponkaisivat pystyyn lähteäkseen pois. Aloin paniikissa kerätä kenkiäni lattialta. Kulkeeko bussit vielä, millainenhan siellä on ilma? Nälkäkin olisi...
Sitten kerrankin oli onni myötä ja olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Heräsin! Ihan tytyväisenä myhäilin peittoni alta, ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään... vetäisin itseni täyteen pituuteen ja venyttelin unisena. Mitä jos ei tänään lähtisi mihinkään, vaan jäisi peiton alle koko päiväksi...? Masu kuitenkin murisi, että se nälän tunne on kuitenkin todellinen, miten olisi aamupala?
Olet muuttanut kortteeria! Voiko tuon edellisen osoitteen poistaa? Omasta sängystä onnellisena on aina kiva herätä <3 Hauskaa wappua!
VastaaPoistaSen voi poistaa, ei taida edes toimiakaan enää. Olenkin miettinyt miten teillä menee kun blogisi on ollut ihan mykkänä 😯.
PoistaHauskaa wappua sinnekin 🎈 !