Milloin ihminen oppisi tekemään asioita vain siten, että voisi hyvin muulloinkin kuin juuri sillä hetkellä? Että osaisi hypätä sen hetkellisen himonsa tai halunsa yli, pysähtyä ja miettiä onko tämä minulle hyväksi vielä hetken päästä, tunnin päästä, yhä huomennakin? Ensi viikolla, tai ensi vuonna?
Reissumiehen Eväsleipä (ruista, kinkkua ja kananmunaa!), isohko korvapuusti kahvilla ja illalla muutama irtokarkki = taas levoton yö ja aamulla vatsa sekaisin kuin seinäkello. Miksi?? Ompelenko leipäläpeni kiinni! Pieni reikä vain pillille, jolla ryystää jotain terveellistä vihermehua. Juu, ei sekään kävisi. Laimennettua ja liotettua tähtipölyä?
Kun en taaskaan kykene kävelylle, hoidin asioita netissä. Välillä huvittaa kun pitää valita olenko minä vai olenko joku muu, kun vierailen virallisemmilla sivuilla. Mitä jos tänään asioisin jonakin itsensä hallitsevana, terveenä, viisaana olentona? Olisiko asiat paljonkin toisin?
Menenpä häpeämään itseäni pöntölle taas kolmannen kerran tälle aamulle. Huomisesta lähtien elän... pyhällä hengellä auringon valolla positiivisella mielellä toivon kipinöillä.
Vastaukseni on: kaurapuuro. Se on ollut minun metodini tänä vuonna. Lisäksi täydellinen karkkilakko. Jos ei osaa syödä kohtuudella, on helpompi olla täysin ilman. Jäätelöä syön kyllä, mutta en niin tiuhaan tahtiin , kuin aiemmin (just otin yhden kahvin kanssa 😂)
VastaaPoistaKotona en säilytä mitään namuja, ne kummittelee mielessä kuitenkin. Arkipäivinä kaupassakin ei tee mieli makeaa, mutta perjantai ja lauantai 😖. Pitäisi alkaa käymään kaupassa vain ma-to välillä. Yksi (irtokarkki)suklaa säilyy kaapissa aika hyvin kun tummaa suklaataa siinä on 70%. Nyt nekin ovat kelvanneet vähän liian hyvin... Jäätelö ei pysy kahta päivää pitempään pakastimessa 🙄
Poista