Lyhyesti sanottuna, kyllästyin. Hermostuin siihen tuhatpäiseen liikenteeseen. Vaihdoin kaiken, paitsi sisällön. Ei jaksa selitellä kaikkea uudestaan. Mietin kyllä vahvasti ihan uutta blogia, ja teinkin sen, mutta... Sillä oli kuitenkin hyvä harjoitella uutta ulkoasua. Että voikin yhden, kahden merkin avulla saada koko ulkoasun sekaisin. Päästelin kaikenlaisia ääniä kun en saanut taustaa sopivan väriseksi ja fonttia sopivan kokoiseksi. Yksi pieni täppi taustaongelmiin ja fontista jäänyt px pois. Tulipa taas kerrattua html-kieltäkin 😜.
Ehkä tänne eksyy vanhoja lukijoita ja ihmettelee blogin nimeä ja minun uutta nimimerkkiä. Nimimerkin muutin, koska välillä sekoitun selvästi aiemmin bloganneeseen Tiiuun. En hänestä tiennyt, mutta joku sitä joskus kysyi. Tiiuhan ei ole minun oikea nimi ollenkaan. Sen tulin valinneeksi... hitsit, en enää muista itsekään, jotenkin se oli sekoitus yhdennestä toista hetkestä, vanhasta kananmunamitasta ja hoonosta ruotsista.... No, nyt leikin tekoälyn kanssa ja löysin sanan, joka on saamea ja tarkoittaa lintua, Lidnu. Tykästyin kun tykkään nykyään linnuista oikein paljon.
Blogin nimen selvennän lyhyesti myös, myöhemmin siitä lisää:
Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Jotkut kertovat maailman samalla hiljentyneen, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaienneen. Tuttu metsä saattaa muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi. Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyvät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkevat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Metsänpeittoon joutuneen väitetään katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löydä häntä, vaikka kulkisivat ohi.