Kaikki pois! Syö suoraan puusta, maasta ja juo lähteestä

Ihastelin eilen noita perjantaina ostamia astioita, että ovatkin melkein samaa sävyä kuin lapsuuden kodistani saadut kipot! Mietin siinä, että jos ne ovat kierrätyslasista, ovatko ne kuitenkin suht uudesta kierrätyslasista tehdyt sitten? Ettei niistä vanhoista, sillä eikö niissä ole niitä raskasmetalleja? No, tuskin hakevat kirppareilta vanhoja laseja murskattavaksi 😏.

Mietin kuinka vanhoja nuo vanhat kipponi ovat? Ehkä 60 - 70- luvulta. Hmm... lähes kaikki astiani ovat, ainakin jostain lapsuudestani. Lautasia on äitini kotoakin, vanhaa Arabiaa. Onko minulla uusia astioita ollenkaan? Laitoin omat astiani pääosin kirppareille kun äitini kuoli. Tähän muuttaessa muutenkin poistin paljon omia tavaroita. 

Jotenkin jäi vaivaamaan nuo eiliset lauseet jotka löysin... Harrastin aikoinaan savenvalamista ja silloin opettaja sanoi, että nämä meidän tekemät jutut eivät sitten sovi kuin koristeeksi, käyttämissämme lasitteissa on paljon myrkkyjä. Pistin sitten tekoälyn uudestaan töihin: 

Voinko käyttää vanhoja valkoisia ruokalautasia?

Vanhoja valkoisia ruokalautasia voi yleensä käyttää satunnaisesti, mutta niiden jatkuvaa jokapäiväistä käyttöä ei suositella. Vaikka lautasissa ei olisi värikkäitä kuvioita, niiden lasite voi silti sisältää ja luovuttaa ruokaan terveydelle haitallista lyijyä. 

• Ennen vuotta 1970 valmistetuissa keraamisissa astioissa ei säännelty lyijyn liukoisuutta yhtä tiukasti kuin nykyään. 
• Älä käytä lautasia, joiden pinta on naarmuuntunut, haljennut tai lasite on kulunut puhki. Rikkinäinen pinta edistää raskasmetallien liukenemista ruokaan.
• Erityisesti happamat ruoat (kuten tomaatti, sitrushedelmät, etikkaiset ruoat) ja kuumuus liuottavat metalleja herkemmin.
• Säästä vanhat arvoastiat vain satunnaiseen juhlakäyttöön tai koristeeksi.
• Älä käytä vanhoja astioita mikroaaltouunissa tai astianpesukoneessa.
• Älä tarjoile niistä ruokaa lapsille tai raskaana oleville, sillä lyijy on erityisen haitallista kehittyvälle elimistölle. 
• Älä käytä niitä ruoan pitkäaikaiseen säilytykseen.

Kuinka vanhoja astioita on turvallista käyttää? 

 

Jokapäiväisessä arjen käytössä täysin turvallisina pidetään astioita, jotka ovat alle 30 vuotta vanhoja. Ruokaviraston ohjeistuksen mukaan tätä vanhempia vintage- ja perintöastioita tulisi käyttää vain satunnaisesti juhlakäytössä. Turvallisuusrajat määräytyvät astian iän, materiaalin ja valmistusaikakauden säädösten mukaan: 

  

• Uudet ja alle 30 vuotta vanhat astiat (noin 1995 eteenpäin) ovat täysin turvallisia. Valmistusta ja raskasmetallien (lyijy ja kadmium) liukoisuutta valvotaan Euroopan unionin lainsäädännöllä erittäin tiukasti.
• 1970–1990-lukujen astiat, käytä varoen. Sääntely tiukentui Suomessa ja Euroopassa 1970-luvun aikana. Tästä huolimatta joistakin tämän aikakauden suosituista sarjoista (esim. tietyt Arabian värikkäät kuvioinnit) on testeissä irronnut suositukset ylittäviä määriä metalleja.
• Ennen 1970-lukua valmistettuja astioita ei suositella arki- eikä ruokakäyttöön. Lasitteissa käytettiin yleisesti lyijyä. Laboratoriotesteissä vanhoista keraamisista kupeista on mitattu jopa satoja kertoja sallitut raja-arvot ylittäviä lyijypitoisuuksia.

Sillä lailla. Katselin uudestaan astiakaappiani ja löysin kaksi tällä vuosituhannella valmistettua astiaa... Panikoiduin sitten kun aterimetkin ovat vanhoja! Huh, onneksi tavalliset teräslusikat yms. eivät ole niin vaarallisia. Kaksiosaiset aterimet voivat olla, niiden liitososassa voi olla jotain lyijyjuttua yms. Puuh, ei jaksa miettiä enempää.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että osa valkoisista Arabian lautasista lähtee kiertoon, en ole pitänyt niistä koskaan. Valkoinen ei ole värini. Olen tuskaillut niiden kanssa nyt vuosia, mutta kun ovat "perintöastioita", olen ne säilyttänyt. Mutta kai minun terveys on tärkeämpi? Ntäh? Muutaman säilytän. Niitä voi tosiaan vielä sillon tällöin käyttää ja esim. tarjoiluun sopivat vielä. Eli leipää, pullaa yms. kuivaa. 

Ihan mielellään ostaisin pari uutta keittolautasta. Harmi vain kun halvimmat ovat myös valkoisia. Merkkiastioihin ei ole varaa, ehkä eniten maksaisin 10 € per lautanen. Kirppisastiat saavat nyt jäädä ostamatta. Ellei nyt ihan varma ole, että on valmistettu 1992-1995 jälkeen. 

Puuh, olen kyllä nyt aika väsynyt, kun nukkunut taas huonosti pari yötä. Asioita pitää vielä pohtia. Suolisto on taas sekaisin, vaikken niin paljoa kahvia ja sokeria ole nauttinutkaan. Jos lopettaisi syömisen vaikka viikoksi?

Ei pysytty kuosissa taaskaan

Kävin eilen pitkällä pyöräilyreissulla. Olin viikolla päättänyt perjantaina mennä metsään, kun tämä ihana luonnon herääminen kestää vain muutaman päivän, mutta torstaina kauppaan polkiessa puuskutin kummallisesti. Ehkä on keuhkot täynnänsä pölyä. Mietin kyllä Norkko.fi sivulla olevia kookoo-merkkejäkin. Olen niin paljon ollut yksinäni viimeiset päivät, että tällainen introverttikin näemmä kaipaa jo ihmisiä ympärilleen, joten päädyin pohtimaan muuta ulkoilukeinoa.

Polkaisin sitten perjantaina ihan kaupungin pääkirjastoon. Ihmeellisen hiljainen oli, tavallisesti se on täynnä "opiskelijoita" (enimmäkseen juttelevat keskenään...). No, ihan kiva oli saada rauhassa lukea lehtiä ja sain jopa ikkunapaikankin. Olen kaikessa piheydessänikin päättänyt, että edes kerran kuussa saan käydä jossain keittolounaalla (10€) tai pullakahveella. Olen nyt ollut niin paljon yksinäni, että olen, peijakas, alkanut taas punastelemaan jos puhelen jollekin tai joku yllättäen minulle. Yksikin mies kysyi jotain kun oltiin samalla hyllyllä, minä siinä hehkumaan sitten aloin. PRKL! Luulin, että olen päässyt tuosta vitsauksesta jo eroon. Ehkä pitäisi lopettaa tämä jatkuva itsensä nälviminen ja huonontaminen. Jossakin luki jotenkin näin, nyt sen sisäistän enemmän:

Kukaan ei voi painaa meitä alas, ellemme itse ole painaneet itseämme alas.

Joten lukuhetken jälkeen poljin lempikahvilaani. Sekin oli yllättäen melkein tyhjä. Hei, ei tämä näin pitänyt mennä! Rauhassa nautin herkkuni, jälleen jipii ikkunapaikalla. Lounasaikaan alkoi sisään virrata ihmisiä, joten lähdin ulos. Virtaa oli, joten lähdin kiertämään vähän kauempaa kun kaupassa piti käydä, cittarissa oli pesuaineet tarjouksessa. Poljinkin sitten kauimmaiseen cittariin, oli niin hieno ilma!

Olen saanut vietyä kirpparille tavaroita ja olen ollut siihen aika tyytyväinen. Eilen sitten jostain kumman syystä ostin itselleni pari astiaa. Olivat niin ihanan väriset, samaa sävyä kuin aikaisemmin hankitut lasiastiani. Maksoivat alle 8 euroa yhteensä. Voi kamala mikä morkkis tuli illalla, yöllä ja aamullakin vielä vaivasi. Varmaan osasyynä oli myös väsymys, poljin kuitenkin 28 km, aika hiljakseen tosin. Vatsakin oli taas sekaisin kun söin sokeripitoisia ja join kahvia. 

Tänä aamuna sitten kuuklasin astiat. Jee, on tehty kierrätyslasista! Ei jee, ei voi laittaa mikroon. Syy miksi vähän kuin ostin, oli että voin laittaa pari muuta astiaa kirppikselle, kun en pidä niiden väristä. Mutta toisaalta, en oikein uskalla näitäkään vanhojakaan laittaa mikroon... 

Ennen 1980-lukua valmistetuissa värikkäissä laseissa (esimerkiksi antiikkisessa värillisessä lasissa tai prässilasissa) saattaa esiintyä lyijyä tai muita raskasmetalleja väriaineina.

Keramiikan, kuten saviastioiden ja kivitavaran, pinnalla käytettävä lasite toimii sulana levitettynä suojana. Erityisesti vanhoissa ja ulkomaisissa astioissa lasite on usein lyijypohjaista. 

Minulla oli kaikista huonoimpaan itsetuntoaikaan joku ruskean värin buumi. Mahdollisimman taustaan sulautuva tarve, "älä näe minua, olen osa tapettia, maastoa...". Ilmeisesti olen palautumassa taas "elävien" kirjoihin, kun olen alkanut kaivata taas väriä elämääni. Tuskaisaa olikin kun noita astioita kuuklatessa selvisi, että tätä sarjaa on kaikenlaisissa ihanissa lasiväreissä 😍 https://www.nordicnest.fi/tuotemerkit/bitz/kusintha/ . Ja tietenkin alennuksessakin. Ja hyväntekeväisyystuote, osa rahoista menee Afrikkaan. Minen kestä 😭.

Tänään on onneksi pilvinen päivä, maltan pysyä sisällä. Nukuin viime yön todella levottomasti. Olisin halunnut virittää jonkinlaiset pimennysverhot myös olkkariin, mutta jalat ei nyt jaksa kiikkuilla tuoleilla tai tikkailla. Tupluureja yritin aamupäivällä, mutta siihenkin olo liian levoton. Pitänee illalla syödä jotain kalaa, että vähän alkaisi nuokkua jo illalla. Ehkä pieni troppi likööriä jäiden kera rauhoittaisi mielen. Huomen aamulla olisi kiva käydä nuuhkuttelemassa puhdasta pikkuvihertävää luontoa 🤩. Nyt yritän taas tupluureja, ajatus pätkii...